Suomen Historiallisen Seuran uuden julkaisusarjan aloittava Pekka Mervolan tutkimus on samalla Jyväskylän yliopiston journalistiikan ensimmäinen väitöskirja ja myös ensimmäinen sanomalehtien ulkoasukehitystä käsittelevä väitöskirja sekä Suomessa että maailmalla. Tutkimus perustuu laajaan tilastoaineistoon ja vanhojen sanomalehtien läpikäymiseen. Mervola jakaa Suomen sanomalehdistön kehityksen neljään ulkoasukauteen. Vanhin, kirjatypografian kausi, jolloin sanomia saatiin kirjojen muodossa, jatkui vuodesta 1771 aina 1850-luvulle. Sitä seurasi 1850-luvulta 1910-luvulle korsetin aika, jolloin yksipalstaiset jutut sullottiin tiukasti palstalinjojen väliin. Paraatisivujen aikaan tärkeimmät uutiset ja komeimmat kuvat taitettiin paraati- eli pääuutissivulle, muille sivuille jutut laitettiin vanhaan tapaan pötköön peräjälkeen. Suunnitelmallinen taittaminen levisi lohkojen aikana, johon siirryttiin 1970-luvulle tultaessa. Ulkoasun muutoksia Mervola selittää luomansa ulkoasuki kierreteorian avulla; sanomalehden ulkoasu muuttuu kun sisällön määrä lisääntyy niin paljon (kolminkertaistuu), että aineiston jäsentäminen uudella tavalla on tarpeen sekä lehden tekijöiden että lukijoiden kannalta. Tutkimus paneutuu myös mm. siihen, miten ilmoitukset näkyvät ja mitä ne merkitsevät, miten lehtikilpailu on vaikuttanut ulkoasuun sekä värinkäytön yleistymiseen.
