omas Skarfelt, kirjallisuutta rakastava virkamies, lähtee syksyksi maaseudulle. Hän kaipaa tasapainoa, rauhaa. Tomas käy tapaamassa ikivanhaa äitiään läheisen pikkukaupungin hoito kodissa. Naapuruston miehet tulevat joskus lasilliselle, nuori Slanten pyörähtää paikalla, ja he käyvät merkittäviä keskusteluja. "Onko hauskaa tulla vanhaksi?", kysyy Slanten. Tomas tekee muistiinpanojaan, hän kirjoittaa elämänkirjaa sisimmällä kielellä. Romaanin juonellinen kehys on niukka, henkinen avaruus huima. Luonnon valmistautuminen talveen on romaanin basso continuo. Linnut lentävät pois, maisema avartuu.
