Arjen sankari kaappaa jälleen suuren bisneksen. Jos hallitusohjelmiin otettaisiin edes osa Isokallion romaanien ajatuksista, maamme makaisi paremmalla tolalla. Tai ainakin elo täällä olisi hauskempaa. Johan Granit kiinnostuu vedestä: sitä tarvitsevat kaikki eikä ilman selviä kukaan. Vaikkei vedestä meloneja eli miljoonia saa puristetuksi, on siinä mukava, säännöllinen tulolähde. Tarmokkaana miehenä hän päättää ostaa Lommolan kunnan vesilaitoksen, mutta kaupat tehdäkseen hän tarvitsee lainan. Ja on pian nesteessä. Toimittaja Miina Maltonen tutkii isoäitinsä perinnön katoamista ja huomaa, että mummoilla on tehty bisnestä. Syyllistä jäljittäessään hän törmää Johan Granitin nimeen. Millainen mies saattaa olla noin häikäilemätön!
