Antikvariaatti.net - tarjolla 929782 nimikettä

14 x 21 cm, ei tankoa ja jalustaa.

14 x 21 cm, ei tankoa ja jalustaa.

102 värikuvaa Björn Ursing89 lajinkuvausta

Kirjassa veteraanimatrikkelissa myös lotat ja veteraaninaiset

10 x 15 cm.

10 x 15 cm.

9 x 13 cm.

13x 8 cm

13x 7 cm

16 x 23 cm.

Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunut on runsaasti kuvitettu, perusteellinen läpileikkaus panssariaseen syntyvaiheisiin 1900-luvun alussa, panssarivaunujen varhaiseen kehitykseen ja käyttöön ensimmäisessä maailmansodassa sekä sitä seuranneessa Venäjän sisällissodassa. Teos esittelee kaikki käytössä olleet panssarivaunumallit alatyyppeineen sekä prototyyppiasteelle jääneet keksinnöt. Se käsittelee myös ensimmäisessä maailmansodassa käytettyä panssaritaktiikkaa ja tarjoaa katsauksen panssarijoukkojen historiaan.

Jukka PiipponenIllu - Lentomestari Ilmari Juutilaisen elämäNuorukaisena Ilmari Juutilainen haaveili lentävänsä pilvien lomassa kuin Punainen paroni konsanaan. Heti tilaisuuden tullen hän hakeutuikin ohjaajakoulutukseen. Hävittäjälentäjänä Illu Juutilainen oli luonnonlahjakkuus, joka hallitsi koneensa täydellisesti, aina äärirajoille saakka. Kylmä harkintakyky ja erinomainen tilannetaju pienellä rämäpäisyydellä maustettuna ratkaisivat taistelut monesti hänen edukseen.Talvi- ja jatkosodassa Illu Juutilainen saavutti 93 ilmavoittoa. Holtittomasta ilmavoittojahdista ei kuitenkaan voida puhua, sillä yksikään vihollislentäjä ei koskaan saanut osumaa Illun koneeseen.Illu osasi myös huolehtia omistaan, ja moni kokematon hävittäjälentäjä saikin tulikasteensa hänen siivellään.Valoisa karjalaispoika ei unohtanut kujeitaan edes sodan synkimpinä hetkinä, ja hyväntuulisuudellaan hän oli aina joukon keskipisteenä. Illun tiedetään tokaisseen, että pahin vamma, jonka hän sodassa sai, oli kynnen alle joutunut tikku.Illua on syystäkin kutsuttu ässien ässäksi, parhaaksi vertaistensa joukossa. Myös korkeammat tahot huomioivat lentomestari Juutilaisen menestyksen, ja hänet palkittiin kahdesti Mannerheim-ristillä.”Kun osaa lentää ja hallitsee sen homman, ei ole väliä, onko vihollisia yksi vai kaksi. Kaikkein pahinta on, jos niitä on viisi tai kuusi, koska silloin kaikkia on vaikea nähdä. Jos vihollisia taas on vaikka sata, voi sinne sukeltaa sekaan ja mellastaa miten paljon vain.”

Valtakunnankotka – Napapiiriltä suihkuhävittäjän ohjaimiinInsinööriyliluutnantti Wolfgang Wollenweber lensi toisen maailmansodan aikana monilla eri lentokonetyypeillä. Kaksi hänen lentämäänsä konetyyppiä olisi tuskin voinut enempää poiketa toisistaan: kaksimoottorinen raskashävittäjä Messerschmitt Bf 110 ja suihkuhävittäjä Heinkel He 162.Lentokoulutuksen jälkeen Wollenweber komennettiin Hävittäjärykmentti 5:een Jäämeren rannalle. Hän lensi maineikkaassa ”Mäyräkoiralentueessa” laivasaattueiden suojauslentoja Pohjois-Atlantilla sekä pommituslentoja Murmanskin alueelle. Hän ampui lyhyessä ajassa alas useita venäläiskoneita. Myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoisena valtakunnanpuolustukseen sekä sai jatkokoulutuksen Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjään sekä Messerschmitt Me 163 -rakettihävittäjään.Ehkä jännittävimmät sotalentonsa Wolfgang Wollenweber lensi sodan lopussa Heinkel He 162:lla lentueenpäällikkönä suihkuhävittäjillä varustetussa Hävittäjärykmentti 1:ssä. Kolmannen valtakunnan johdon utopistisissa kuvitelmissa jopa Hitler-nuoret olisivat lentäneet tällä vallankumouksellisella lentokoneella, joka sai siksi nimen Volksjäger eli Kansanhävittäjä. Täysin uudenlainen, erittäin lyhyessä ajassa ja raaka-ainepulan vallitessa rakennettu lentokonetyyppi asetti kuitenkin niin kovat vaatimukset kokeneillekin lentäjille, että useimmat heistä kuolivat jo ensimmäisellä lennollaan maahan syöksyessään. Niinpä onkin lähes ihme, että Wollenweber lensi neljätoista kertaa He 162:lla ja selvisi hengissä. Valtakunnankotka kertoo viimeisen vielä elossa olevan ja tällä erikoislaatuisella koneella lentäneen aikalaisen tarinan.

Paul Zorner: Yöt pommittajavirrassa: muistelmat 1920-1950 (isbn 9789525186888, 2007)Paul Zorner vedettiin mukaan sotaan, jota hän ei halunnut. Itärintamalla hän päätyi vakaumukseen, että hänen lippuvalansa velvoittaa ennemminkin turvattomien suojaamiseen kuin hyökkäysoperaatioiden tukemiseen huoltokuljetuksilla. Zorner oli ollut lennonopettaja ja kuljetuslentäjä ennen ilmoittautumistaan yöhävittäjiin syksyllä 1941, jolloin elektroninen sodankäynti ilmassa oli alkamassa.Saksalaisten yöhävittäjälentäjien saavuttamat voitot muistuttavat pikemminkin harkittujen šakkisiirtojen lopputulosta kuin raivoisaa kaartotaistelua mies miestä vastaan. Saumattomasti toimivilla yöhävittäjämiehistöillä oli apunaan uusin teknologia ja halu suojata Saksaa ja sen siviiliväestöä brittien terroripommituksilta. Britannian pommituslennoston ylipäällikkö Arthur Harris oli ilmoittanut saksalaiskaupunkien pommituksilla murtavansa Kolmannen valtakunnan halun ja kyvyn jatkaa sodankäyntiä.Paul Zorner on kirjoittanut rehellisen kirjan. Kirja käsittelee voitonriemua ja ahdistusta, innostusta ja epätoivoa, toveruutta ja pyrkyryyttä, suuruutta ja halpamaisuutta. Hänen muistelmansa osoittavat myös, ettei yksilön itsensä voittamista eikä vastuuta voida ohittaa lopullista askelta otettaessa. Kerta toisensa jälkeen vaati suurta rohkeutta lentää muutaman metrin päähän nelimoottorisesta pommittajasta sen vaarattomaksi tekemiseksi ja yhä uudestaan oma elämänhalu voitti vastenmielisyyden tappaa vastustaja. Zorner ampui yöllä alas 59 liittoutuneiden lentokonetta, siis yli neljäsataa nuorta miestä, joista vain harva onnistui pelastautumaan laskuvarjolla.Tohtori Kurt Braatz on toimittanut jo suomeksi ilmestyneet Julius Meimbergin ja Günther Rallin omaelämäkerrat sekä kirjoittanut Günther Lützowista kertovan Luoja vai lentokone -elämäkerran.