Antikvariaatti.net - tarjolla 983868 nimikettä

11 x 17 cm valokuva.

27 cm x 21 cm painokuva

26 x 33 cm.

Pellervo 1939 nr 17-18, sis. mm. seur. artikkelit / kuvat; Aros-3 niittokone, Wickström, Sukusiitoksesta hevosjalostuksessa, Muistakaa ruiskuttaa hedelmäpuunne kesälläkin, Parresta ja parren vierestä - jääkö sonni navettaan?Ihmissyöjiä Suomessa - Kykenemmekö ne karkoittamaan, ym.<br/><br/>18 x 25 cm.

Pellervo 1937 nr 1 sis. mm. seur. artikkelit / kuvat; Metsienkin jalostamiseen kiinnitettävä huomiota, Hevosen tapaturmien ehkäisemisestä, Puimakoneista ja puinnista, Maatalouskoneiden tarkastuksesta, Verkasuon Turvepehkuosuuskunnan toiminnasta, ym.<br/><br/>18 x 25 cm.

15 x 21 cm.

.

Karielan kielen oigein oikein kirjottannan uprashnenjoin sbornikka - natsalnoiloilla skolilla - toine zuasti (alakoulu - kolmas ja neljäs luokka) -Bubrihinin (kts. Wikipedia) kehittämän keinotekoisen karjalan kirjakielen oppikirja, joka perustui kyrillisiin aakkosiin -erittäin harvinainen kirja<br/><br/>14 x 22 cm. Karjalan kirjakielen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bubrihin johtama työryhmä sai vuonna 1931 tehtäväkseen kehittää tverinkarjalaisille oman latinaisella kirjaimistolla kirjoitettavan kirjakielen Tolmatšin alueen murteen pohjalta. Vuosina 1936–1937 oli vuorossa yhtenäinen karjalan kirjakieli, joka päätettiin yhdenmukaistamisen vuoksi laatia kyrilliseen aakkostoon perustuvaksi. Tämä niin sanottu bubrihinkarjala oli sekoitus karjalan murteita – ensisijaisesti ”puhtaina” pidettyjä etelämurteita ja livviä – sekä suomea ja venäjää. Monet sanat oli korvattu suoraan venäjästä otetuilla ilmaisuilla ja uutta kirjakieltä ymmärsivätkin lähinnä venäjäntaitoiset. Jo vuonna 1932 julkaisemassaan teoksessa Karjala ja karjalan kieli Bubrih oli todennut karjalan olevan lähempänä venäjää kuin suomea, koska karjala ja venäjä olivat molemmat työväenluokan kieliä kun taas suomen kieli oli Suomen valtion tavoin yhä porvarillinen. Vuoden 1937 perustuslaissa karjalan kieli merkittiin yhdeksi Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kolmesta virallisesta kielestä suomen ja venäjän rinnalla. Suomalaisiin kohdistuneiden puhdistusten yhteydessä suomen kieli julistettiin kuitenkin jo joulukuussa 1937 ”vastavallankumoukselliseksi porvarillisten nationalistien kieleksi” ja sen käyttö kiellettiin kokonaan, jolloin bubrihinkarjalasta tuli ensisijainen kieli tasavallan kaikessa julkaisutoiminnassa ja kouluopetuksessa. Käytännössä karjalan tasavallassa siirryttiin yhä enemmän venäjän kielen käyttöön, sillä vain harvat oppivat lukemaan Bubrihin kehittämää karjalan kirjakieltä.[8][9]Kun Bubrih avustajineen pidätettiin vuoden 1938 puhdistusaallossa, heitä syytettiin porvarillisesta nationalismista, sillä bubrihinkarjala perustui suomen kielioppisääntöihin. Heidän väitettiin jopa tehneen kielen tahallaan mahdottomaksi ymmärtää, jotta voisivat väittää ymmärrettävän karjalan kirjakielen luomisen olevan mahdotonta. Karjalan kirjakielestä julkaistiin vuonna 1939 uusi kielioppi, jossa se pyrittiin puhdistamaan suomalaisuuksista ja keinotekoisuuksista sekä lähentämään sitä entuudestaan venäjään. Erillisestä karjalan kirjakielestä luovuttiin kuitenkin tarpeettomaksi todettuna kokonaan jo vuonna 1940 Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan perustamisen yhteydessä, jolloin suomen kieli vapautettiin pannasta ja otettiin uudelleen käyttöön.[8][9]

Karielan kielen uzebnikka (oppikirja) - natsalnoiloilla skolilla - grammatikka i oigein kirjotanda - ensimäne zuasti I i II klassat (alakoulu luokat yksi ja kaksi) -Bubrihinin (kts. Wikipedia) kehittämän keinotekoisen karjalan kirjakielen oppikirja, joka perustui kyrillisiin aakkosiin -erittäin harvinainen<br/><br/>14 x 22 cm. Karjalan kirjakielen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bubrihin johtama työryhmä sai vuonna 1931 tehtäväkseen kehittää tverinkarjalaisille oman latinaisella kirjaimistolla kirjoitettavan kirjakielen Tolmatšin alueen murteen pohjalta. Vuosina 1936–1937 oli vuorossa yhtenäinen karjalan kirjakieli, joka päätettiin yhdenmukaistamisen vuoksi laatia kyrilliseen aakkostoon perustuvaksi. Tämä niin sanottu bubrihinkarjala oli sekoitus karjalan murteita – ensisijaisesti ”puhtaina” pidettyjä etelämurteita ja livviä – sekä suomea ja venäjää. Monet sanat oli korvattu suoraan venäjästä otetuilla ilmaisuilla ja uutta kirjakieltä ymmärsivätkin lähinnä venäjäntaitoiset. Jo vuonna 1932 julkaisemassaan teoksessa Karjala ja karjalan kieli Bubrih oli todennut karjalan olevan lähempänä venäjää kuin suomea, koska karjala ja venäjä olivat molemmat työväenluokan kieliä kun taas suomen kieli oli Suomen valtion tavoin yhä porvarillinen. Vuoden 1937 perustuslaissa karjalan kieli merkittiin yhdeksi Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kolmesta virallisesta kielestä suomen ja venäjän rinnalla. Suomalaisiin kohdistuneiden puhdistusten yhteydessä suomen kieli julistettiin kuitenkin jo joulukuussa 1937 ”vastavallankumoukselliseksi porvarillisten nationalistien kieleksi” ja sen käyttö kiellettiin kokonaan, jolloin bubrihinkarjalasta tuli ensisijainen kieli tasavallan kaikessa julkaisutoiminnassa ja kouluopetuksessa. Käytännössä karjalan tasavallassa siirryttiin yhä enemmän venäjän kielen käyttöön, sillä vain harvat oppivat lukemaan Bubrihin kehittämää karjalan kirjakieltä.[8][9]Kun Bubrih avustajineen pidätettiin vuoden 1938 puhdistusaallossa, heitä syytettiin porvarillisesta nationalismista, sillä bubrihinkarjala perustui suomen kielioppisääntöihin. Heidän väitettiin jopa tehneen kielen tahallaan mahdottomaksi ymmärtää, jotta voisivat väittää ymmärrettävän karjalan kirjakielen luomisen olevan mahdotonta. Karjalan kirjakielestä julkaistiin vuonna 1939 uusi kielioppi, jossa se pyrittiin puhdistamaan suomalaisuuksista ja keinotekoisuuksista sekä lähentämään sitä entuudestaan venäjään. Erillisestä karjalan kirjakielestä luovuttiin kuitenkin tarpeettomaksi todettuna kokonaan jo vuonna 1940 Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan perustamisen yhteydessä, jolloin suomen kieli vapautettiin pannasta ja otettiin uudelleen käyttöön.[8][9]

Halkaisija 7,5 cm.

17 x 25 cm.