Antikvariaatti.net - tarjolla 1003209 nimikettä

Luokitus udkf 908 HelsinkiPääkaupunkiseutu (ykl 92.833)Aiheet kaupunkihistoria kaupunginosat historia Oulunkylä Oulunkylä (Helsinki)

Jokaisen juustonystävän, jokaisen hyvän ruoan ystävän, jokaisen herkkusuun oma kirja.

Mockba Noir 2

Esko Laukko eli Mauri Sariola

Muu(t) tekijä(t): Asko Korpela

Kuvittanut Matti Louhi

Suomen sisällisota vuonna 1918 oli myös lasten sota. Lapsia kuoli sekä punaisten että valkoisten puolella, he joutuivat vankileireille vanhempiansa mukana ja heitä syntyi ja kuoli leireillä. Kirja kertoo näiden lasten ja nuorten sodasta ja elämästä sisällissodan jälkeenkin. Kuvitettu. Dimensiot 21 ¤ 14 cm.

Panssariässä Otto Cariuksen (1922–2015) muistelmateos on panssarisotakirjallisuuden klassikko. Hän tuhosi sotilasuransa aikana yli 150 vihollisvaunua, mutta myös muuta kalustoa – eritoten vaikeasti havaittavia panssarintorjuntatykkejä, joita hän piti pahimpana vastuksenaan. Carius palkittiin ritariristillä sekä tammenlehvällä, ja hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä vaununjohtajista.Otto Carius palveli kevyen panssarivaunun lataajana Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Pian hänet kuitenkin ylennettiin vaununjohtajaksi. Keväällä 1943 Carius komennettiin 502. raskaaseen panssarivaunupataljoonaan, joka oli varustettu Tiger I -vaunuilla. Lyhyen koulutuksen jälkeen yksikkö siirrettiin pikakuljetuksena Leningradin rintamalle, jossa Tigereitä käytettiin ”palokuntana” aina siellä, missä tilanne oli vaikein. Itärintaman olosuhteet kuluttivat vaunuja ja miehiä. Kesäisin kiusana oli pöly, talvisin pakkanen ja lumi, ja muulloin upottava muta. Keväällä 1944 Otto Carius osallistui kiivaisiin taisteluihin Narvan rintamalla. Heinäkuussa hän haavoittui vaikeasti taisteluissa Latvian alueella, ja toivuttuaan palveli länsirintamalla Jagdtiger-komppanian päällikkönä.Sodan jälkeen Otto Carius kouluttautui farmaseutiksi. Hänen sodanaikainen työkalunsa oli tehnyt entiseen panssarimieheen niin suuren vaikutuksen, että hän nimesi liikkeensä ”Tiger-apteekiksi”. Suomennos Raimo Malkamäki Kovakantinen 148 x 210 mm 352 sivua + kuvaliite 32 sivua 58 kuvaa ISBN 978-952-229-164-6

Puna-armeijan suurhyökkäys kesällä 1944 tuli yllätyksenä Suomen sodanjohdolle. Lentorykmentti 3:n komentaja everstiluutnantti Gustaf ”Eka” Magnusson oli kuitenkin aavistanut sodan lopputuloksen jo varhain ja toteuttanut hävittäjien johtamisjärjestelmän Kannaksella sekä laatinut lentorykmenttinsä vetäytymissuunnitelman. Näiden valmistelujen ansiosta vähälukuiset hävittäjämme kykenivät taistelemaan vihollisen ilmaylivoimaa vastaan ja aiheuttamaan hyökkääjälle tuntuvia tappioita.Eka Magnusson oli perehtynyt hävittäjien johtamiseen 30-luvulla tekemillään ulkomaankomennuksilla, mutta uudistusmielinen upseeri ei saanut vastakaikua Ilmavoimien johdolta ja hän joutui kamppailemaan näkemystensä puolesta vielä sotienkin aikana. Talvisodan syttyessä Magnusson joutui laivueenkomentajana epätoivoiseen tehtävään puolustaessaan pienellä hävittäjäosastolla Kannaksen ilmatilaa. Raskas kokemus sai hänet vakuuttumaan hyvin johdetun ja suorituskykyisen hävittäjäaseen tärkeydestä pienen maan puolustuksessa.Kun Suomen kohtalon hetki sitten koitti kesällä 1944, havaittiin Magnussonin luoman johtamisjärjestelmän merkitys puolustustaistelussa ja hänelle myönnettiin ansioistaan Mannerheim-risti. Myös alaiset arvostivat Magnussonia – hän oli komentaja, joka loi laivueensa hengen osallistumalla miestensä rinnalla ilmataisteluihin.Eka Magnusson on tunnettu saavutuksistaan hävittäjäkomentajana, mutta hän oli myös humanisti ja henkinen etsijä, joka perehtyi eri uskontoihin ja oli kiinnostunut teosofiasta sekä ruusuristiläisyydestä. Kirjan sivuilta piirtyykin kuva poikkeuksellisesta upseerista ja ihmisestä, joka kulki vankkumatta valitsemallaan tiellä. Kovakantinen 148 x 210 mm 394 sivua 160 kuvaa ISBN 978-952-229-200-1