Antikvariaatti.net - tarjolla 973024 nimikettä

50 vuotta ehti kulua ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien lähdöstä, ennen kuin siitä joukosta saatiin ansaittu historiikki. Jorma Reinimaa on kirjoittanut varsin kattavan ja tasokkaan katsauksen YKSV:n toiminnasta. Alkuaan Reinimaan tarkoituksena oli kirjoittaa vain YKSK ykkösestä, mutta materiaalia kertyi sen verran, että kirja kattaa, onneksi, myös kakkosen vaiheet. Reinimaa on koonnut kirjansa eri tyyppisistä materiaaleista. Pohjana ovat olleet viralliset asiaan liittyvät dokumentit, mukana olleiden päiväkirjat ja monet haastattelut. Ja tietysti omakohtaiset kokemukset. Tämä antaa kirjalle syvyyttä. Suuret linjat tulevat selviksi, mutta samalla yksittäisen sotilaan tunnot ja kokemukset valottavat asiaa toisesta näkökulmasta. YKSV polkaistiin sanan mukaisesti tyhjästä. Mitään valmista mallia ei ollut. Päätös lähdöstä, värväys ja valinta ja pikakoulutus tehtiin käsittämättömän nopeasti. Suurta päänvaivaa aiheutti varustaminen. Mm. suomalainen päälle pantava sotavarustus sopi paremmin Pohjolan talveen kuin Siinain helteeseen. Avarakatseisesti nämäkin asiat käsiteltiin. Joukon lähettäminen oli Suomen yhteinen asia. Kiinnostus joukkoa kohtaan oli kova. Kirja kuvaa sopivan tarkasti silloisen maailman tilanteen, johon Suezin kriisi liittyi. Presidentti Paasikiven kuolinpäivänä ensimmäiset suomalaiset saapuivat Port Saidiin. Suomalaisten kannalta historiallinen, ensimmäinen rauhanturvaoperaatio käynnistyi pienen kulttuurishokin vallassa. Yllättävän nopeasti suomalaiset ottivat paikkansa UNEFin organisaatiossa. Erilaisiin ja vaihtelevin tehtäviin tartuttiin ripeästi. Olematon kokemus tai huono kielitaito ei näkynyt missään. Tehtävät täytettiin kiitosmaininnoin. Suomalaisten vuoden mittainen osallistuminen UNEFiin vei joukon Port Saidista aina Siinain eteläkärkeen ja sitten takaisin Välimeren rannalle Gazaan. Tehtävät olivat moninaisia. Ankeista ja suomalaisen mittapuun mukaan kuumista olosuhteista huolimatta henki oli hyvä. Jo silloin näkyi myöhemmin niin leimallinen omatoimisuus. Sotaromusta rakennettiin pikaveneitä, saunat taiottiin tyhjästä, omaa majoitusta ja elinympäristöä parannettiin koko ajan. YKSK1:n pesti päättyi kesällä. Pitkän pohdinnan jälkeen Suomi päätti osallistua vielä toisella komppanialla. Rotaatiossa osa vanhasta miehistöstä jäi alueelle. Suomesta tuotiin vaihtomiehistö ja muodostettiin YKSV2 hieman eri kokoonpanolla kuin ykkönen. Reinimaan kirja on pullollaan mielenkiintoista tietoa. Siitä saa erittäin monipuolisen käsityksen ensimmäisten suomalaisten rauhanturvaajien toiminnasta osana kansainvälistä organisaatiota, komppanioiden tehtävistä, varusteista, ajoneuvokalustusta ja sen kunnossapidosta lähes tyhjin käsin ja myöskin vapaa-ajasta ja lomamatkoista. Kirjassa on runsaasti kiinnostavia kuvia ja selkeät kartat. Erinomainen rauhanturvaajahistoriikki!

Sidos hieman vino

Etusivulla päivämäärä

Tämä on kirja nuoresta raumalaismiehestä, joka rakasti merta, mutta halusi lentää. Sotilaasta, joka joutui kaltaistensa nuorukaisten tavoin taistelemaan Suomen itsenäisyydestä. Alati itseään etsivästä runoilijasta, jonka taiteilijan sielussa ailahtelivat tunteet suurista intohimoista rakkauden tuomiin pettymyksiin. Ja lopulta kuolemasta, jonka hän niin usein ilmensi runoissaan aivan kuin aavistaen kohtalonsa. Levottomasta ajasta huolimatta tulevaisuus alkoi näyttää hyvältä, kun hän viimein löysi sen aidon ja tyydyttävän rakkauden. Tuo nuori luutnantti tiesi vaimonsa odottavan lasta, kun hän palavassa koneessaan syöksyi Suomenlahden aaltoihin kesäkuussa 1942. Matti Hämäläinen (aiemmin julkaistu Kolmen sodan pommittajat sekä Pommituslentolaivue 42) on toimittanut Risto Kuusavan kirjeistä ja päiväkirjasta sekä aikalaisten muistoista vaikuttavan kokonaisuuden. Kirjaan on valittu Kuusavan runotuotannosta 34 runoa. Kuusavan tuotantoa on esitetty mm. radio-ohjelmassa "Tämän runon haluaisin kuulla".

Kansissa kulumaa ja etusivulla nimi

Presidentti Urho Kekkonen tapasi yli kolmenkymmenen vuoden aikana säännöllisesti sekä virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä Neuvostoliiton johtoa. Näistä tapaamisista muodostui näkyvä poliittinen instituutio. Sen puitteissa Urho Kekkonen johti maan ulkopolitiikkaa voimakkaasti henkilösuhteiden tasolla ja loi uuden ulottuvuuden asioiden hoitoon.Minkälaisia olivat ne miehet, joiden kanssa Urho Kekkonen näissä yhteyksissä joutui tekemisiin? Laajasta Kekkos-kirjallisuudesta löytyy vastauksia, mutta kokonaisesitystä Urho Kekkosen ja neuvostojohtajien henkilökohtaisista suhteista - niiden luonteesta, roolista ja merkityksestä Suomen idänpolitiikassa - ei tätä ennen ole tehty. Valokeilaan tulevat Kekkosen vastapelureina isä-Stalinista lähtien hänen onnekkaat oppipoikansa Hrustsev, Mikojan, Bresnev, Kosygin.Venäjää hyvin taitava Esa Seppänen on perehtynyt paitsi suomenkieliseen arkistoaineistoon erityisesti laajaan venäjänkieliseen lähdemateriaaliin, haastatellut lukuisia niin suomalaisia kuin venäläisiäkin aikalaistodistajia, diplomaatteja, virkamiehiä, poliitikkoja, historioitsijoita.Nikita Hrustsev kuvasi Urho Kekkosta Miekkailijaksi. Nyt ilmestyvä teos keskittyy Miekkailijan ja Tulivuorena tunnetun, värikkään ja dynaamisen Hrustsevin keskinäisiin, monisisältöisiin suhteisiin. Teosta ryydittää erityisesti Seppäsen Hrustsevin pojalta, professori Sergei Nikitita Hrustsevilta laajassa kirjeenvaihdossa saama ennen julkaisematon sisäpiiritieto.Esa Seppänen on täyden sotilasuran tehnyt Neuvostoliiton ja Venäjän asiantuntija, joka on valmistunut myös Helsingin yliopistosta pääaineenaan venäjän kieli ja kirjallisuus sekä poliittinen historia. Puolustusvoimien palveluksessa ollessaan Seppänen toimi mm. presidentti Kekkosen adjutanttina. Parhaillaan hän tekee laajaa tutkimusta Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton johtomiesten henkilökohtaisista suhteista.