Antikvariaatti.net - tarjolla 984798 nimikettä

Hoitotiede-teos vastaa kysymyksiin: mitä hoitotiede on, mihin sitä tarvitaan ja mitä tekemistä hoitotieteellä on käytännön hoitotyön kanssa?

Heikki Sakari Jurkka (alk. Juurivirta; 16. syyskuuta 1923 Oulu – 13. joulukuuta 2012 Espoo[1]) oli suomalainen näyttelijä.Sakari Jurkka oli näyttelijänä muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa. Hän toimi Teatteri Jurkan johtajana 1974–1976.Jurkka näytteli myös lukuisissa elokuvissa, ja hänet palkittiin Jussilla vuonna 1954 parhaasta miespääosasta elokuvassa Minäkö isä!. Hän myös ohjasi kolme elokuvaa.Lapsuus, perhe, suku ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jurkan vanhemmat olivat näyttelijä ja teatterinjohtaja Emmi Jurkka sekä teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä Eino Jurkka. He työskentelivät Oulun Työväen Näyttämöllä poikansa syntymän aikaan. Oululaislehdessä oli Sakarin synnyttyä seuraavanlainen ilmoitus: ”Syntyneitä: Terve poika syntynyt 16. päivä syyskuuta 1923 Sonnisaaren synnytyssairaalassa. Nimeksi tuli Heikki Sakari. Ystävät ja tuttavat tervetuloa kahville lauantaina Oulun Työväenteatterin lämpiöön. Emmi ja Eino Jurkka, Syyskuu 1923.”[2]Myös Jurkan sisarukset Jussi Jurkka ja Vappu Jurkka sekä serkut Rauli Tuomi ja Liisa Tuomi olivat näyttelijöitä.Jurkka oli naimisissa kolme kertaa. Tuija Räikkösen kanssa hänet vihittiin 1946, Anja Kolan kanssa 1952 ja Helen Elden kanssa 1963. Ensimmäisen vaimon kanssa hänellä oli yksi ja muiden kanssa kaksi poikaa.[3] Pojista Timo Jurkka ja Mikko Jurkka ovat myös näyttelijöitä. Sakari Jurkka kuoli pitkään sairastettuaan kotikaupungissaan Espoossa Puolarmetsän sairaalassa 89-vuotiaana joulukuussa 2012.

Tuija Kaarina Halonen (oik. Halonen-Lohikoski, o.s. Vartiainen; 24. elokuuta 1926 Helsinki – 4. tammikuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli sotien jälkeen muun muassa Helsingin Ympäristöteatterissa ja Lappeenrannan Työväenteatterissa, kunnes sai sivuosan elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta (1950). Tämä johti kiinnitykseen Suomen Filmiteollisuuden elokuvanäyttelijäksi 1951.[1]Sisällysluettelo1 Ura2 Yksityiselämä3 Filmografia4 Lähteet5 Aiheesta muuallaUra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokankaalla Halosen tyypitettyjä rooleja olivat vaaleat ja amerikkalaistyyliset hurmaajattaret. Tällaisia olivat muun muassa Sannin rooli elokuvassa On lautalla pienoinen kahvila (1952) ja nimiosa Muhoksen Mimmissä (1952). Hän esiintyi myös muun muassa Pekka Puupää -elokuvissa. Halosen elokuvaura päättyi parodiseen elokuvaan Taape tähtenä (1962).[2]Näyttelijänuransa jälkeen Halonen avasi lahjatavaraliike Finn-Shopin Helsingin Eerikinkadulle.[2]Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuija Halonen oli naimisissa kapellimestari Hannu Olavi Halosen kanssa 1945–1947. Vuonna 1964 hän avioitui elokuvaohjaaja Armand Lohikosken (1912–2005) kanssa.

Kauko Arvid Kokkonen (31. maaliskuuta 1916 Nurmijärvi – 7. lokakuuta 1992 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä. Kokkonen esiintyi usein sivurooleissa, muun muassa Spede Pasasen elokuvissa kuten Millipilleri, Kahdeksas veljes, Leikkikalugangsteri ja Tup-akka-lakko.Kokkosella oli pitkä ura, joka kesti yli 50 vuotta. Hän esiintyi sivurooleissa Komisario Palmu -elokuvissa, Kaasua, komisario Palmu! ja Tähdet kertovat, komisario Palmu. Kokkonen esiintyi myös elokuvissa Täällä Pohjantähden alla, Kankkulan kaivolla, Pieni luutatyttö, Pekka Puupää, Villin Pohjolan salattu laakso, Pekka ja Pätkä Suezilla, Pekka ja Pätkä mestarimaalareina, Radio tekee murron ja SF-paraati.[2] Isokokoinen ja roteva Kokkonen nähtiin usein poliisin sivuroolissa.Kokkonen muistetaan myös teatterinäyttelijänä. Hän esiintyi pitkään Radioteatterissa.[1]

Mauno Ilmari Hyvönen (s. 8. elokuuta 1925 Jyväskylä) on suomalainen näyttelijä ja ohjaaja.Hyvönen aloitti uransa 1940-luvulla sivurooleissa, ja on toiminut monissa suomalaisissa elokuvissa kertojana, muun muassa Spede Pasasen elokuvissa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut, Pähkähullu Suomi, Pölhölä, Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika ja Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon.Hyvönen on toiminut selostajana lyhytelokuvissa, ja toiminut pitkään televisioteatterissa.Hyvönen on nähdyt Albert Barillén ohjaajana Olipa kerran Amerikka Mestarin äänenä animaatiosarjassa.Hyvönen on näytellyt muun muassa elokuvissa Pikku Ilona ja hänen karitsansa, Hilja maitotyttö, Villi Pohjola, Lentävä kalakukko, Punainen viiva, Pekka Puupää ja Noin 7 veljestä. Hyvönen on ohjannut myös lyhyitä elokuvia ja näytelmäelokuvia, muun muassa Obmolov vuodelta 1963. Hyvönen tunnetaan myös radiohupailusta Kankkulan kaivolla, jossa Hyvönen esitti ornitologi Sylfred Huilaa.

Ystävämme Andersson : kevyttä kertoiluaKirjaHälli, Matti ; Sandqvist, RolfOtava 1945.NÄYTÄ MUUT VERSIOT (1)Genre kertomuksetromaanitUlkoasu 187 sivua : kuvitettuKieli suomiAlkuteoksen kieli suomiJulkaistu Helsingissä : Otava 1945.Lisätiedot Matti Hälli ; kuvat piirsi Rolf SandqvistKontrolloimaton nimeke Kevyttä kertoilua

22 x 27 cm.

17 x 25 cm.

ei hinnastoa

ei hinnastoa