Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Muu(t) tekijä(t): Ilkka Hakalehto, Eino Ketola ym.Sarja: Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuja 1/1987; Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuja 1987, 1Asiasanat: historia, poliittinen historia, vallankumoukset, lokakuun vallankumous, helmikuun vallankumous (1917), Sosialidemokraattinen puolue, itsenäisyyskysymys

Asiasanat: järjestöhistoriikit, suojeluskunnat, lotat, maanpuolustusjärjestöt

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)Alkuteos: Nationality strife in Finland 1917-1939

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Asiasanat: maatalous, metsätalous, etujärjestöt, maatalousjärjestöt

Muu(t) tekijä(t): Emil RuuskaAsiasanat: historia, amerikansuomalaiset, amerikafinländare, Finlandia University

Alkuteos: Mannergeim v ogne 1914-1917Asiasanat: kenraalit, henkilöhistoria, sotahistoria, marsalkat

Muu(t) tekijä(t): Outi Pakkanen, Antero RaevuoriMerkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: historia

Muu(t) tekijä(t): Antti Karppinen, Risto PiispanenAsiasanat: historia, järjestöhistoriikit, järjestöt, matrikkelit, metalliteollisuus, insinöörit, jäsenluettelot, konepajateollisuus, konepajatekniikka

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Onni Felix Jatko Mathias Savola (14. tammikuuta 1876 Piikkiö – 11. syyskuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen lausuntataiteilija, opettaja, näyttelijä ja teatterinjohtaja.Savolan vanhemmat olivat maanviljelijä Johan Gustaf Savola ja Serafia Selander. Hän kävi viisi luokkaa lyseota ja valmistui kansakoulunopettajaksi 1898. Savola toimi Kansallisteatterin näyttelijänä 1898–1899 ja kansakoulunopettajana Vesannolla ja Ilmajoella 1899–1901, Turussa 1901–1918 ja Helsingissä 1918–1943. Hän toimi lausunnan opettajana vuodesta 1906 alkaen muun muassa Turun kaupungin työväenopistossa 1914–1918, Helsingin kaupungin työväenopistossa 1920–1926, Työväen akatemiassa 1924–1925, Jyväskylän kesäyliopistossa 1912, 1914 ja 1916 sekä metodistien pappisseminaarissa 1921–1927.Savola oli perustamansa Turun näyttämön johtaja ja näyttelijä 1907–1910, Kiertue Onni Savola piti teatterinäytäntöjä eri näyttämöillä vuosina 1916–1917 sekä 1923–1925. Savola piti lausuntailtoja useilla kiertueilla Suomessa vuodesta 1903 alkaen, Saksassa 1910 ja Virossa 1931. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuului kaunoluvun oppikirja, lausuntaohjelmistoa ja näytelmäsuomennoksia.

Muu(t) tekijä(t): Osmo MäkeläinenMerkinnät: omistajamerkintä (tarra)Alkuteos: Nationality strife in Finland 1917-1939