SAPO vangitsee mielenkiintonne, klassikko.St.Mary Meadin kylän uneliaan rauhan rikkoo pahansisuisen eversti Protheroen murha.

Jääkärikenraali Wiljo Einar Tuompo toimi koko jatko- sodan ajan päämajassa komentoesikunnan päällikkönä. Everstiluutnantti Tauno Kuosan viimeistelemä kirja on Tuompon henkilökohtaisten kokemusten lisäksi intiimi lähikuva Mannerheimista, asiantunteva kuvaus jatkosodan ylimmän johdon keskinäisistä suhteista ja arkipäivän työstä tapahtumien polttopisteessä.Tuompolla oli ainutlaatuinen tilaisuus seurata Mannerheimin toimintaa hyvin läheltä. Mannerheim selvitti hänelle varsin avoimesti sotilaallisia ja poliittisia käsityksiään, ylintä sodan ja valtion johtoa koskevia mielipiteitään.Päiväkirja osoittaa, miten marsalkka oli nimenomaan suurissa sotilaallisissa ja poliittisissa kysymyksissä huomattavasti kaukokatseisempi kuin apulaisensa. Mannerheim otti operaatioiden suunnittelussa tarkoin huomioon sen tosiasian, että ”Suomi joutuu aina elämään Venäjän naapurina”.Päiväkirjasta käy ilmi, että Suomen armeija oli milloin vakavan sairastumisen, milloin vihollisen miinojen ja tykistötulen vuoksi vähällä menettää ylipäällikkönsä. Kuuluisan ”Itä-Karjalan päiväkäskyn” syntyhistoria saa myös arvovaltaisen selvityksen.

Asiasanat: elämäkerrat, upseerit, jääkärit, jääkäriliike

Asiasanat: henkilöhistoria, sotahistoria, upseerit, tykistö, everstit, kenttätykistö, personhistoria, officerare, krigshistoria, artilleri, fältartilleri, överstar

Asiasanat: elämäkerrat, vuorineuvokset, yhteiskunnalliset vaikuttajat, everstit

Kärkölä

Merkinnät: omistajamerkintäSarja: Jalkaväkimuseon julkaisusarja nro 1Asiasanat: elämäkerrat, pohjoismainen yhteistyö, upseerit, jääkärit, turvallisuuspolitiikka, aktivistit, sotilaallinen yhteistyö, poliittinen toiminta, sotilasasiamiehet, everstit

Heinäkuun alussa 1941 saksalais-suomalaiset joukot aloittivat jatkosodan hyökkäysvaiheen Lapissa - salamasodan kohti Muurmannin rataa. Saksan sodanjohdon suunnitelmissa ei oikein osattu ottaa huomioon, ettei suunnitellulla sotatoimialueella ollut juuri minkäänlaisia teitä. Eversti Verner Viiklan komentama 6. Divisioona koottiin enimmäkseen Peräpohjolan sotilasläänin alueelta, ja se sai tehtäväkseen hyökätä Sallan neuvostojoukkojen sivustaan yli 50 kilometrin mittaista korpitaivalta pitkin. Divisioona lähetettiin etenemään täysin tiettömään erämaahan. Tuloksena oli uskomaton tuskien taival, napapiirin erämaasodan karu todellisuus, jota Pohjamon dokumentaarinen teksti kuvaa.Kuvitettu.Dimensiot: 21x14cm

Asiasanat: elämäkerrat, upseerit, jääkärit, jääkäriliike

Asiasanat: pandemiat, dekkari, dystopiat

22 x 31 cm.

lähettiläänä ajamassa Suomen itsenäistymisen asiaa. "Syksyllä 1917 Hjelt nousi itsenäisyysliikkeen kärkihahmoksi, sillä toiminnan painopiste siirtyi Tukholmasta Berliiniin. Hän yhdessä eversti Wilhelm Thesleffin kanssa vahvisti yhteistyötä saksalaisten kanssa. Hän tunnusteli kenraali Ludendorffilta mahdollisuutta saada sotilaallista tukea Suomen itsenäisyydelle ja sai sitten kotimaasta toimeksiannon hankkia Saksalta tunnustuksen itsenäisyysjulistukselle. Tammikuussa 1918 hänestä tehtiin ensimmäinen Suomen Berliinin lähettiläs ja hän ryhtyi tarmokkaasti ajamaan jääkärien kotiuttamista, jotta nämä pääsisivät liittymään sisällissodan valkoisiin.Hjelt vaikutti yhdessä Vaasan Senaatin kanssa siihen, että Suomi liittoutui vahvasti Saksan kanssa keväällä 1918. Saksa ja Venäjällä valtaan noussut neuvostohallitus kävivät 1918 alussa neuvotteluja rauhansopimuksesta. Kun ne helmikuun 1918 alussa katkesivat, Saksan sodanjohto halusi laajentaa sotatoimiaan Venäjää vastaan, ja sota päätettiin ulottaa myös Suomeen, jossa oli jo käynnissä sisällissota. Maihinnousun perustelemiseksi Saksa kuitenkin halusi avunpyynnön. Saksan sodanjohto kehotti 13.2.1918 lähettiläs Edvard Hjeltiä tekemään virallisen anomuksen sotilaallisen avun saamiseksi Suomelle. Hjelt ja hänen apulaisensa Rafael Erich jättivät heti seuraavana päivänä Saksan valtakunnankanslerille kirjelmän, jossa pyydettiin Saksalta välittömästi mahdollisimman suurta apua ja saksalaisten joukkojen lähettämistä Suomeen. Kirjelmä jätettiin senaatin nimissä, vaikkei Hjeltillä ja Erichillä ollut siihen valtuuksia. Jälkeenpäin senaatin puheenjohtaja Svinhufvud kuitenkin siunasi menettelyn, vastoin joidenkin senaattorien ja Mannerheimin tahtoa.

Asiasanat: talvisota, jatkosota, elämäkerrat, upseerit