Asiasanat: muistelmat, papit, päiväkirjat, seurakuntatyö

Merkinnät: omistajamerkintä

Muu(t) tekijä(t): Otto PenzlerMerkinnät: omistajamerkintä

Muu(t) tekijä(t): Meta OttossonAlkuteos: The twelve tribes of HattieAsiasanat: städer, familjer, fattigdom, psykologiska romaner, kvinnolitteratur, levnadsförhållanden, debutverk, levnadslopp, tidsskildringar, synvinkel

Muu(t) tekijä(t): Seppo Toiviainen, Juha Ukkonen

Muu(t) tekijä(t): Kaija Kangasniemi, Otto Pöyhönen ym.

Muu(t) tekijä(t): Otto ManninenSarja: Runoteokset 1

Muu(t) tekijä(t): Satu-Sisko SintonenMerkinnät: omistajamerkintä

Muu(t) tekijä(t): Hermann Friedmann, Otto Mann

Sarja: EkonomiaAsiasanat: johtaminen, henkilöstöhallinto, tulosjohtaminen, työmotivaatio

Muu(t) tekijä(t): Otto Penzler

Muu(t) tekijä(t): Otto PöyhönenAlkuteos: Die letzten Jahre der MenschheitAsiasanat: evoluutio, ihmiskunta

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)Asiasanat: Forensic Medicine, Universities, pathology

Sarja: Skrifter utgifna af Svenska literatursällskapet i Finland XXXII

Muu(t) tekijä(t): Kari Suomalainen, Martti Lindqvist ym.Sarja: Sipuli 1

Muu(t) tekijä(t): Aune-Inkeri BjörkströmAsiasanat: ihmissuhteet, seksuaalinen käyttäytyminen, seksuaalisuus, kristinusko, kristillinen etiikka, homoseksuaalisuus, kristillisyys, kristityt, homoseksuaalit

Muu(t) tekijä(t): Irmeli SallamoAlkuteos: Deborah - L'amour aux cent facettes

Merkinnät: omistajamerkintä

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.

Muu(t) tekijä(t): Aarre Nenonen, Gene ScottAlkuteos: Bjorn Borg, my life and game