Eläinlääkintäkoulun historia alkaa vuodesta 1928, jolloin hallitus asetti komitean pohtimaan Suomen hevosjalostuksen keskittämistä. Helmikuussa 1931 vahvistettiin laki hevossiittolan ja -koulun perustamisesta, sekä armeijan ratsukoulun ja hevosvarikon siirtämisestä Lappeenrannasta Ypäjälle Kartanonkylän kartanoon. Puolustuslaitoksen Ratsukoulu aloitti toimintansa syyskuussa 1933 ja Hevoshuoltokoulu vuotta myöhemmin. Yhteensä Lappeenrannasta muutti Ypäjälle yli 150 hevosta, 3 upseeria, 26 aliupseeria sekä 80 henkeä miehistöä. Sodan jälkeen Hevoshuoltokoulun yhteyteen siirrettiin myös Puolustusvoimien koiratarhat sekä Sotakoirakoulu. Niinisaloon joukko-osasto muutti 1955. Se toimi Hevoshuoltokoulun nimellä vuoden 1966 loppuun saakka, jonka jälkeen nimi vaihtui Eläinlääkintäkouluksi. wikipedia

Muu(t) tekijä(t): Juhani Aho, Albert Edelfelt ym.Alkuteos: Fältskärns berättelserAsiasanat: politiikka, sota, aika, historialliset romaanit, paikka

omistus

MN-merkkien myöntäminen toisen maailmansodan aikana osoitti, että käyttäjä osallistui aktiivisesti sotatoimiin.

Muu(t) tekijä(t): Eva Isaksson, Barton HackerMerkinnät: omistajamerkintäAlkuteos: Women and the military systemAsiasanat: naiset, sodat, puolustusvoimat, militarismi, sukupuoli, rauhanaate

Muu(t) tekijä(t): O. S. JahnukainenMerkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: sodat, sota, sotalaitokset

Muu(t) tekijä(t): Kai KailaAlkuteos: The pistolAsiasanat: sotakirjallisuus

Muu(t) tekijä(t): Vesa YrjöläMerkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: sotahistoria, jalkaväki, vuosikirjat

Sarja: Kapinalliset kynät 3Asiasanat: työläiskirjailijat, työväenkulttuuri, työläiskirjallisuus

Asiasanat: joukko-osastot, Ilmavoimat, sotilaslentäjät, britit

Taistelukoulu (TaistK, aik. TK) oli vuosina 1927–1992 toiminut Suomen puolustusvoimien oppilaitos, jossa annettiin monipuolista upseerikoulutusta eri vaiheissa oleville upseereille. Se yhdistyi vuonna 1992 Sotakorkeakoulun ja Kadettikoulun kanssa muodostaakseen Maanpuolustuskorkeakoulun.Koulu sijaitsi 1927–1939 Viipurissa, 1945–1947 Helsingissä, 1947–1949 Haminassa ja 1949–1992 Tuusulassa.

"Helmi Suomen maakuntien joukossa" antaa ensimmäistä kertaa monipuolisen ja kaunistelemattoman kuvan Itä-Karjalasta suomalaisvallan vuosina 1941-1944. Kirja tarjoaa uutta tietoa Suomen sotilashallinnon toimista Itä-Karjalassa sekä asukkaiden elinoloista ja mielialoista suomalaisia kohtaan. Samalla teos avaa uusia näkökulmia jatkosodasta käytyyn keskusteluun.Alueen valtaamisen uskottiin johtavan siihen, että se liitettäisiin tulevassa rauhassa Suomeen. Itä-Karjalassa ryhdyttiin harjoittamaan suomalaiskansallista valistustoimintaa. Väestö jaettiin kahteen osaan: kansalliseen väestöön eli suomalaisiin, karjalaisiin ja vepsäläisiin sekä vieraaseen väestöön, johon kuului lähinnä venäläisiä ja ukrainalaisia. Vieraasta väestöstä lähes 24 000 siirrettiin keskitysleireille, joissa ravitsemusolot olivat heikot ja kuolleisuus korkea.Sotatoimien kallistuttua Neuvostoliiton hyväksi vain vähäinen osa Itä-Karjalan asukkaista lähti suomalaisten joukkojen mukana Suomeen. Rauhanteon jälkeen Suomi joutui palauttamaan väestön takaisin alueelle ja maksamaan suuria sotakorvauksia sodan aiheuttamista vahingoista.

Merkinnät: ylivedetty omistajamerkintä