Muu(t) tekijä(t): Annika EräpuroAlkuteos: Shake hands forever

Kaarle (Karl) Gabriel Engberg (24. maaliskuuta 1872 Tampere – 27. helmikuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, professori ja museon intendentti.[1][2]Opiskelu ja uraEngberg opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1893–1895 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1894–1897.[1] Hän kävi Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1895–1898, opiskeli sitten maalausta Pariisissa 1899–1900 ja oli samalla apuna Suomen näyttelypaviljongin koristamistöissä, sekä sittemmin valtion apurahalla Italiassa 1901–1902 ja Pariisissa 1911.[3]Engberg maalasi alkuun maisema- ja henkilökuvia muun muassa Lapista, mutta myöhemmin pääasiassa maisemia, joissa hän osoittautui herkäksi värien käyttäjäksi. Hän osallistui näyttelyihin koti-ja ulkomailla eri puolilla Eurooppaa. Budapestissä on valtion kokoelmissa hänen maalauksensa Takaa-ajo. Engberg toimi myös museoalalla. Hän organisoimassa Hämeen museota Tampereella 1908 ja toimi sen johtajana.[3]Engberg osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1897–1910 välillä ja vielä 1924 sekä 1943.[1] Hän teki kolme maalausmatkaa Lappiin, joista ensimmäiset kaksi suuntautuivat 1898 ja 1905 Inarin saamelaisalueelle sekä viimeinen matka vuonna 1920 Kittilään ja Ounas-Pallastunturille.[4]Engberg oli Akseli Gallen-Kallelan apulaisena tämän maalatessa Kalevala-freskoja vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Myöhemmin hän toimi Tampereella Hämeen museon intendenttinä 1908–1931 ja Tampereen taidemuseon intendenttinä 1930–1953. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1947.[1]Henkilökohtainen elämäEngbergin vanhemmat olivat puuseppämestari Karl Engberg ja Maria Gustava o.s. Alm.[5] Taidemaalari Eero Sysikumpu oli hänen poikansa.[6]MaalauksiaMaisema Lapista, kesäyö 1898Iltamaisema 1899Järvimaisema jäänlähdön aikaan 1902Kevätmaisema 1903Katkennut hongankelo 1905Kosken kuohua 1905Kota (Yö) 1905Vaaramaisema 1910Vehmas saari 1911Kukkia maljakossa 1913Punainen maljakko 1918Maisema Lapista, porolauma 1920Pyykkäri 1923Ruispelto 1926Korpimaisema 1930Hämärä 1931wikipedia

Muu(t) tekijä(t): Jami JaakonenAsiasanat: ruokaohjeet, leivonnaiset, leipominen, piirakat, jälkiruoat, jäätelö, kakut, suklaa, makeiset, pikkuleivät, jäädykkeet

Muu(t) tekijä(t): Jaakko LavanneAlkuteos: The blue ice

Merkinnät: omistajamerkintäSarja: Kurki-kirjaAlkuteos: Slapstick or Lonesome no more

Merkinnät: omistajamerkintä (tarra)

Muu(t) tekijä(t): Raimo SalokangasSarja: Viikonpäivä-sarja 2Alkuteos: Tuesday's gone

Asiasanat: historia, työväenliike, naisen asema, naisasialiikkeet

Muu(t) tekijä(t): Poppe BergAsiasanat: muistelmat, urheilijat, olympiavoittajat, pikaluistelijat

Sarja: Suomen urheilumuseosäätiön julkaisuja n:o 41Asiasanat: muistelmat, urheilijat, jääkiekko, valmentajat

Muu(t) tekijä(t): Meiju Bonsdorff, Michael SchoberAlkuteos: DIE SCHNULLERVERSCHWÖRUNG

Muu(t) tekijä(t): Rolf Börjlind, Hanni SalovaaraAlkuteos: Fruset guld

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)

Nuorisotutkimuksen kentälle sijoittuvassa väitöskirjassa tarkastellaan nuorten satanistien ja saatananpalvojien aatteellisuuden kehittymistä. Aineistona ovat eri puolilla Suomea tehdyt nuorten omaelämänkerronnalliset haastattelut.SYRJÄÄN JÄÄNEET SAATANANPALVOJATNuorten kerronnassa saatananpalvonta määrittyy saatanan ja pimeyden voimiin tukeutuvaksi uskoksi ja rituaaliseksi toiminnaksi. Saatananpalvontaan sitoutumisen taustalta löytyy nuorten vahvoja erilaisuuden, hylkäämisen ja voimattomuuden kokemuksia. Saatananpalvonnasta irtaantuminen on psyykkisesti raskasta. Toistuvat sosiaaliset epäonnistumiset tuottavat uskoon tulemisten ja vastakääntymysten välistä edestakaista liikkumista.SATANISTIT UUDEN AJAN AATTEELLISENA HEIMONASatanismi määrittyy länsimaisen okkultismin perintöä edustavaksi, historiallisesti Yhdysvalloissa 1960-luvulla omaksi liikkeekseen organisoituneeksi antikristilliseksi aatevirtaukseksi, joka korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja moraalin suhteellisuutta. Paholaissymboliikalle annetaan positiivinen sisältö; rituaaleja ja magiaa käytetään yksilön kehittämiseksi.AITOUDEN ETSIMISTÄ JAKAANTUVASSA NUORISOKULTTUURISSASynkkäsävyisissä nuorisokulttuureissa nuoruuteen kuuluva oman erityisyyden työstäminen nousee esiin. Identiteettiä rakennetaan valikoiden vasta- ja vaihtoehtokulttuurisuuden kautta, omia ja todellisuuden rajoja etsien. Nuorten omat pyrkimykset ilmaista aidosti itseään muokkaavat ko. ryhmien ja alakulttuurien tyyliä ja aatteellisuutta yhteiseksi koettuun suuntaan, kunnes aitousvaatimukset koetaan liian ahtaiksi ja tyylit jakaantuvat uudestaan. Pettymykset kaverisuhteissa johtavat nopeisiinkin nuorisokulttuurista irtaantumisiin. Nuorisokulttuurinen sitoutuminen liudentuu uusien sitoutumisten myötä. Samalla vasta- ja vaihtoehtokulttuurit muokkaantuvat osaksi kulttuurista valtavirtaa.