S/S Viking, alkuperäinen nimi S/S Dinard[1] oli ensimmäinen eteläisen Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä liikennöinyt autolautta. Aluksen omisti Rederi AB Vikinglinjen, joka aloitti sillä liikenteen Korppoosta Galtby–Maarianhamina–Gräddö-reitillä 1. kesäkuuta 1959. Ensimmäinen autolauttayhteys Suomen ja Ruotsin välillä oli reitti Vaasa–Uumaja, jolla Rederi Ab Vasa-Umeå aloitti liikennöinnin Korsholm III -nimisellä aluksella 15. joulukuuta 1958. S/S Viking oli kuitenkin ensimmäinen peräporttilastausta käyttänyt kansainvälisen liikenteen autolautta Suomessa.Lautassa ei ollut keulaporttia, vaan autokannen etuosassa oli henkilöauton mentävä kääntöpöytä. Sisään ajettiin tyyrpuurin puolelta ja ulos paapuurin puolelta. Kääntöpöytää isommat autot kuljetettiin avokannella ja vedettiin lavetilla ja vinssillä paikoilleen. Viking Linen nykyisestä punaisesta värityksestä poiketen alus liikennöi ensimmäiset vuotensa Suomen ja Ruotsin välillä sinivalkoiseksi maalattuna. Punainen tuli yhtiön tunnusväriksi vasta vuonna 1964. Väri keksittiin varustamon toimitusjohtajan sisaren käyttämästä huulipunasta. Sävyn nimi oli Mexican Fire, ja se on yhä yhtiön tunnusväri. Myös S/S Vikingin kyljet maalattiin silloin punaisiksi.

S/S Viking, alkuperäinen nimi S/S Dinard[1] oli ensimmäinen eteläisen Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä liikennöinyt autolautta. Aluksen omisti Rederi AB Vikinglinjen, joka aloitti sillä liikenteen Korppoosta Galtby–Maarianhamina–Gräddö-reitillä 1. kesäkuuta 1959. Ensimmäinen autolauttayhteys Suomen ja Ruotsin välillä oli reitti Vaasa–Uumaja, jolla Rederi Ab Vasa-Umeå aloitti liikennöinnin Korsholm III -nimisellä aluksella 15. joulukuuta 1958. S/S Viking oli kuitenkin ensimmäinen peräporttilastausta käyttänyt kansainvälisen liikenteen autolautta Suomessa.Lautassa ei ollut keulaporttia, vaan autokannen etuosassa oli henkilöauton mentävä kääntöpöytä. Sisään ajettiin tyyrpuurin puolelta ja ulos paapuurin puolelta. Kääntöpöytää isommat autot kuljetettiin avokannella ja vedettiin lavetilla ja vinssillä paikoilleen. Viking Linen nykyisestä punaisesta värityksestä poiketen alus liikennöi ensimmäiset vuotensa Suomen ja Ruotsin välillä sinivalkoiseksi maalattuna. Punainen tuli yhtiön tunnusväriksi vasta vuonna 1964. Väri keksittiin varustamon toimitusjohtajan sisaren käyttämästä huulipunasta. Sävyn nimi oli Mexican Fire, ja se on yhä yhtiön tunnusväri. Myös S/S Vikingin kyljet maalattiin silloin punaisiksi.

Suomalaisen Kirjallsuuden Seuran toimituksia 168.

Casino RoyaleCasino RoyaleKirjaFleming, Ian ; Raitio, Risto, kääntäjäLoisto Gummerus 2006 2. tark. p. NÄYTÄ MUUT VERSIOT (42)Ranskalaisen rannikkokaupungin kasinolla pelataan elämästä tai kuolemasta. Bondin pelipöydässä panokset ovat tunnetusti kovat, mutta nyt Bondilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin voittaa. Casino Royalen Baccarat-pöydän ääressä istuu myös kansainvälinen joukko eri

Tekijä:Polva, Anni. Nimeke:Tiina ei löydä Tinttamaria / Anni Polva.Kieli:suomiJulkaistu:Hämeenlinna : Karisto, 1979.Ulkoasu:137 s. ; 20 cm.Huomautus:Lisäpainokset: 2.-3. p. 1979. - [4.] p. 1987. - 6. p. [i.e. 5. p.] 1989. - 7. [i.e. 6.] p. 1990.4. p. puuttuu kansalliskokoelmastaISBN:951-23-1431-2 (sid.) :UDK-luokitus:894.541 -3 (024.7)

sisäkansissa suomalaisia kansallispukuja

Kuvitus Karma MaijaEgner Thorborn ym.värikuvatJauhiainen OskariJärnefeltSalmi KaukoSimberg HugoSoldan-Brofeldt VennyToivonen Taisto ym

Tekijän kansakouluja varten järjestämän kemiallisen kaluston käyttöopas

SA leima: Wiipurin Rykmentti 7 Komppania III Pataljoona

-Krohn kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan Helsingissä ja suomenkielisen kansan parissa Kaavilla ja Rautalammilla. -Krohn oli myöhemmin kulttuurifennomanian keskeinen vaikuttaja

Pyhinä pidettyihin ihmisiin liittyvät tarinat, ovat olennainen osa suomalais-karjalaista perinnettä. Tässä valikoimassa niiden monipuolisuus tulee hyvin esiin. Karjalankielistä sanastoa, joka selitetään kirjan lopussa, on säilytetty korostamassa kertomusten alkuperäistä sävyä.

Suomen kansallismielisen sivistyneistön tunnereaktioita sortovuosina harjoitettua venäläistämispolitiikkaa kohtaan.Teos esittelee myös psykohistorian tutkimusmenetelmiä ja tietoteoreettisia lähtökohtia.