Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton julkaisusarja XXVII.

Melko suuri fonttinen kirja Suomen autonomian alkutaipaleelta.Pakettina tai kirja avattuna kirjeessä.

Nykyiset ja entiset juhlatavat. Hauskoja toteutettavissa olevia ideoita synttäreille yms.

ensimmäinen uudelleen kuvitettu painos.vesa mäkinen.typografia kaarina bjerstedt.

21 x 30 cm.

Eripainos: Hitsaukset rakennusteollisuudessa.

Tuija Kaarina Halonen (oik. Halonen-Lohikoski, o.s. Vartiainen; 24. elokuuta 1926 Helsinki – 4. tammikuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli sotien jälkeen muun muassa Helsingin Ympäristöteatterissa ja Lappeenrannan Työväenteatterissa, kunnes sai sivuosan elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta (1950). Tämä johti kiinnitykseen Suomen Filmiteollisuuden elokuvanäyttelijäksi 1951.[1]Sisällysluettelo1 Ura2 Yksityiselämä3 Filmografia4 Lähteet5 Aiheesta muuallaUra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokankaalla Halosen tyypitettyjä rooleja olivat vaaleat ja amerikkalaistyyliset hurmaajattaret. Tällaisia olivat muun muassa Sannin rooli elokuvassa On lautalla pienoinen kahvila (1952) ja nimiosa Muhoksen Mimmissä (1952). Hän esiintyi myös muun muassa Pekka Puupää -elokuvissa. Halosen elokuvaura päättyi parodiseen elokuvaan Taape tähtenä (1962).[2]Näyttelijänuransa jälkeen Halonen avasi lahjatavaraliike Finn-Shopin Helsingin Eerikinkadulle.[2]Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuija Halonen oli naimisissa kapellimestari Hannu Olavi Halosen kanssa 1945–1947. Vuonna 1964 hän avioitui elokuvaohjaaja Armand Lohikosken (1912–2005) kanssa.