Merkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: tutkimus, virret

Muu(t) tekijä(t): Seija Kukkonen, Sabine StraubAlkuteos: Ein heimlicher WeihnachtsgastAsiasanat: karhut, joulu, väärinkäsitykset, juhlat

Merkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: joululahja, jouluaatto, jouluarvoitus

Sarja: Minttu-kirjat

Muu(t) tekijä(t): Laila RauhamaaAlkuteos: Tomten berättarAsiasanat: joulu

Marius Max af Schultén oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija. Af Schultén työskenteli paitsi itsenäisenä arkkitehtina myös monien Suomen tunnetuimpien arkkitehtien avustajana. Taidegraafikkona hän kuvasi töissään rakennuksia ja kaupunkiympäristöjä. Hänet tunnetaan myös aktiivisena arkkitehtuurikeskustelijana. WikipediaSyntyi: 21. joulukuuta 1890Kuoli: 30. tammikuuta 1978

Marius Max af Schultén oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija. Af Schultén työskenteli paitsi itsenäisenä arkkitehtina myös monien Suomen tunnetuimpien arkkitehtien avustajana. Taidegraafikkona hän kuvasi töissään rakennuksia ja kaupunkiympäristöjä. Hänet tunnetaan myös aktiivisena arkkitehtuurikeskustelijana. WikipediaSyntyi: 21. joulukuuta 1890Kuoli: 30. tammikuuta 1978

Marius Max af Schultén oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija. Af Schultén työskenteli paitsi itsenäisenä arkkitehtina myös monien Suomen tunnetuimpien arkkitehtien avustajana. Taidegraafikkona hän kuvasi töissään rakennuksia ja kaupunkiympäristöjä. Hänet tunnetaan myös aktiivisena arkkitehtuurikeskustelijana. WikipediaSyntyi: 21. joulukuuta 1890Kuoli: 30. tammikuuta 1978

Marius Max af Schultén oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija. Af Schultén työskenteli paitsi itsenäisenä arkkitehtina myös monien Suomen tunnetuimpien arkkitehtien avustajana. Taidegraafikkona hän kuvasi töissään rakennuksia ja kaupunkiympäristöjä. Hänet tunnetaan myös aktiivisena arkkitehtuurikeskustelijana. WikipediaSyntyi: 21. joulukuuta 1890Kuoli: 30. tammikuuta 1978

Marius Max af Schultén oli suomalainen arkkitehti ja kuvataiteilija. Af Schultén työskenteli paitsi itsenäisenä arkkitehtina myös monien Suomen tunnetuimpien arkkitehtien avustajana. Taidegraafikkona hän kuvasi töissään rakennuksia ja kaupunkiympäristöjä. Hänet tunnetaan myös aktiivisena arkkitehtuurikeskustelijana. WikipediaSyntyi: 21. joulukuuta 1890Kuoli: 30. tammikuuta 1978

Etusivulla joulun toivotukset

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Lauluja, pääosin suomalaisia suosikkeja nuotteineen: joululauluja, kansanlauluja, iskelmiä jne + soitumerkit ja sanoitukset. Kuvitettu. Dimensiot 30 ¤ 22 cm.

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)Sarja: Pet AgentsAsiasanat: lemmikkieläimet, joulu, tytöt, matkat, talvi, löytöeläimet, robotit, seikkailu, salapoliisit, pelastaminen, eläinrakkaus

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.