Alkuteos: The Poellenberg inheritance

Tekijällä on erikoinen taito esittää historiallinen tieto elävästi, jännittävästi, inhimillisenä tragikomediana, niin että sodan tarkoituksettomuus ja sekavuus nousevat koko surkeudessaan. Teoksessa on etualalla ihmiset, kenraalit ja valtiomiehet. Kuvitettu. Dimensiot 22 ¤ 16 cm.

Merkinnät: omistajamerkintäAlkuteos: The Poellenberg inheritance

Merkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: naiset, henkilöhistoria, puolustusvoimat, juristit

Asiasanat: kenraalit, talvisota, jatkosota, elämäkerrat

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa

Joseph Jacques Césaire Joffre (12. tammikuuta 1852 Rivesaltes, Pyrénées-Orientales – 3. tammikuuta 1931 Pariisi) oli ranskalainen kenraali, myöhemmin Ranskan marsalkka, joka toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintaman ranskalaisjoukkojen ylipäällikkönä vuosina 1914–1916. Hän sai mainetta Marnen torjuntavoitosta syksyllä 1914, mutta joutui jättämään ylipäällikkyyden kaksi vuotta myöhemmin epäonnistuttuaan läpimurron aikaansaamisessa