Sarja: Suuri suomalainen kirjakerho 8

Muu(t) tekijä(t): Martti Simojoki

Muu(t) tekijä(t): Kaj Kalin, Eeva Viljanen ym.Sarja: Taideteollisuusmuseon julkaisu no 21Asiasanat: muotoilu, taideteollisuus, teollinen muotoilu

Kaarle (Karl) Gabriel Engberg (24. maaliskuuta 1872 Tampere – 27. helmikuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, professori ja museon intendentti.[1][2]Opiskelu ja uraEngberg opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1893–1895 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1894–1897.[1] Hän kävi Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1895–1898, opiskeli sitten maalausta Pariisissa 1899–1900 ja oli samalla apuna Suomen näyttelypaviljongin koristamistöissä, sekä sittemmin valtion apurahalla Italiassa 1901–1902 ja Pariisissa 1911.[3]Engberg maalasi alkuun maisema- ja henkilökuvia muun muassa Lapista, mutta myöhemmin pääasiassa maisemia, joissa hän osoittautui herkäksi värien käyttäjäksi. Hän osallistui näyttelyihin koti-ja ulkomailla eri puolilla Eurooppaa. Budapestissä on valtion kokoelmissa hänen maalauksensa Takaa-ajo. Engberg toimi myös museoalalla. Hän organisoimassa Hämeen museota Tampereella 1908 ja toimi sen johtajana.[3]Engberg osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1897–1910 välillä ja vielä 1924 sekä 1943.[1] Hän teki kolme maalausmatkaa Lappiin, joista ensimmäiset kaksi suuntautuivat 1898 ja 1905 Inarin saamelaisalueelle sekä viimeinen matka vuonna 1920 Kittilään ja Ounas-Pallastunturille.[4]Engberg oli Akseli Gallen-Kallelan apulaisena tämän maalatessa Kalevala-freskoja vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä varten. Myöhemmin hän toimi Tampereella Hämeen museon intendenttinä 1908–1931 ja Tampereen taidemuseon intendenttinä 1930–1953. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1947.[1]Henkilökohtainen elämäEngbergin vanhemmat olivat puuseppämestari Karl Engberg ja Maria Gustava o.s. Alm.[5] Taidemaalari Eero Sysikumpu oli hänen poikansa.[6]MaalauksiaMaisema Lapista, kesäyö 1898Iltamaisema 1899Järvimaisema jäänlähdön aikaan 1902Kevätmaisema 1903Katkennut hongankelo 1905Kosken kuohua 1905Kota (Yö) 1905Vaaramaisema 1910Vehmas saari 1911Kukkia maljakossa 1913Punainen maljakko 1918Maisema Lapista, porolauma 1920Pyykkäri 1923Ruispelto 1926Korpimaisema 1930Hämärä 1931wikipedia

Asiasanat: hiihto, laskettelu, mäenlasku

Merkinnät: omistajamerkintäSarja: Julkaisuja / Turun yliopisto. Poliittinen historia. F 4Asiasanat: historia, autonomian aika, sortovuodet, hallitsijat, autonoma tiden, regenter, ofärdsåren

Tämä runsaan sadan laulun valikoima luo kuvan siitä, millaisia lauluja Lönnrotin lähipiiri lauloi,mitä hän itse osasi ja millaisia lauluja hän toivoi suomalaisten oppivan. Laulut kertovat myösopiskeluvuosista, jolloin punssimaljojen ääressä laulettiin Bellmania ja muita iloisia seuralauluja.

Ilmari Tapio Kaitaharju (18. kesäkuuta 1923 Hamina – 28. tammikuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja henkiparantaja.Kaitaharju lähti vapaaehtoisena jatkosotaan vuonna 1941 ja hän pääsi ylioppilaaksi sodan aikana 1942. Kaitaharju haavoittui polveen sodan loppuvaiheissa 1944 ja sodan jälkeen hän asettui asumaan Kouvolaan. Hän oli valtion rautateiden palveluksessa ja toimi viimeksi liikennetarkastajana. Eläkkeelle jäätyään Kaitaharju muutti vaimonsa Ailin kanssa Helsingin Munkkiniemeen.Kaitaharju aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla pakinoita Kouvolan Sanomiin nimimerkillä Antinpoika. Omia kirjoja hän alkoi julkaista 1970-luvulta alkaen. Kaitaharju käsitteli kirjoissaan muun muassa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä rajatietoon liittyviä aiheita. Keskeisiä aiheita olivat yhteys henkimaailmaan ja luonnonhenkiin. Kaitaharju toimi henki- ja kaukoparantajana.Asiasanat: esihistoria, suomalaiset, alkuperä, suomalais-ugrilaiset kansat

Muu(t) tekijä(t): Juri Kokkonen, Lars PetterssonAsiasanat: näyttelyjulkaisut, arkkitehtuuri, kirkkorakennukset, puukirkot

Asiasanat: matkaoppaat

Yrjö Henrik Kallinen (15. kesäkuuta 1886 Oulujoki – 1. tammikuuta 1976 Helsinki) oli osuustoimintaliikkeessä ja kansanvalistustyössä uransa luonut suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea rauhanaatteen puolestapuhujana Suomessa, mutta toimi myös Suomen puolustusministerinä vuosina 1946–1948. Kallinen toimi vuosikymmenien ajan osuuskauppaliikkeen valistustyöntekijänä ja hänet muistetaan sytyttävänä puhujana. Hän oli kiinnostunut itämaisesta filosofiasta ja teosofiasta. Itseoppinut Kallinen sai opetusneuvoksen arvonimen vuonna 1957.Sarja: Legenda jo eläessään

Sarja: Jyväskylä studies in humanities 111Asiasanat: journalismi, sanomalehdet, genret, artikkelit (julkaisut)

Sarja: Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 37

Muu(t) tekijä(t): Maija-Liisa SoveriMerkinnät: omistajamerkintä

Muu(t) tekijä(t): Jussi Seppä, Gunnar Ekman ym.Merkinnät: omistajamerkintä