Asiasanat: maalaustaide, renessanssi

Asiasanat: arkkitehtuuri, luovuus, yritysstrategiat, suunnittelu, ajattelu, motivaatio, kreativitet, tänkande, planering, rakennesuunnittelu

Muu(t) tekijä(t): Iiris Kalliola, Matti NummelinAlkuteos: Africa : a continent revealedAsiasanat: luonto, eläimet, arkielämä, kulttuuri

Asiasanat: vihreä liike, ympäristön tila, ympäristöliikkeet, globalisaatio, globalisering, miljörörelser, miljöns tillstånd, gröna rörelsen, Green movement

Muu(t) tekijä(t): Elina Suolahti, Aune Jääskinen ym.Alkuteos: Leonardo : una carriera di pittoreAsiasanat: elämäkerrat, kuvataiteilijat, taiteilijat, renessanssi

Muu(t) tekijä(t): Leila PonkalaAlkuteos: Habia una vez un abuelo

Muu(t) tekijä(t): Anna-Liisa Laine, Rene BurriAlkuteos: In search of the Holy Land

Muu(t) tekijä(t): Oili Aho, Eeva MesiäinenAlkuteos: The charismatic renewal among Lutherans

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.

Muu(t) tekijä(t): Jokinen LeenaSarja: SaPo 137Alkuteos: La verite tienti a un fil

Muu(t) tekijä(t): Reino HakamiesAlkuteos: Sentinelle perdue

Muu(t) tekijä(t): Jani BohmSarja: Nolo elämäni 2Alkuteos: Dork Diaries, Tales from a Not-So-Popular Party GirlAsiasanat: päiväkirjat, nuortenkirjallisuus, tyttökirjat, sarjakertomukset

Asiasanat: historia, henkilöhistoria, yhteiskuntakuvaus, kansainväliset suhteet, poliittinen historia, talouselämä, kulttuurielämä, toisinajattelijat, ortodoksinen kirkko, oligarkit, kirkkokunnat

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.

Muu(t) tekijä(t): Katri Ingman-PalolaAlkuteos: Paris au mois d'août

Muu(t) tekijä(t): Leena Lumme

Muu(t) tekijä(t): Marja Itkonen-KailaMerkinnät: omistajamerkintäAlkuteos: Leonard de VinciAsiasanat: elämäkerrat, kuvataiteilijat, renessanssi

Muu(t) tekijä(t): Erkki KirjalainenAlkuteos: La era imaginaria