Muu(t) tekijä(t): Satu Heimonen, Fabrizio PetrossiSarja: Paw patrol; Ryhmä HauAsiasanat: pelastuspalvelu

Asiasanat: historia, yrityshistoriikit, yritystoiminta, liiketalous, liiketoiminta, talonrakennus, Suomi, perheyritykset, talotekniikka

Liitteissä mm. Suur-Huittisten maakirja v. 1546, manttaaliluettelo v. 1639. Huittinen. Vampula, Keikyä, Punkalaidun, Kauvatsa

Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen Merkkipäivät ovat nykyisin ja ovat aina olleet tärkeitä ihmisille monestakin syystä, muun muassa kanssakäymisen kirvoittajina. Säät ja ilmat ovat suosituimpia keskustelunaiheita, mutta sitä paitsi ne ovat ja ovat varsinkin aikaisemmin olleet useiden ammattien harjoittajille kaiken työskentelyn perusedellytyksiä, toimintojen aloittajia. Ei siis ihme että vanha kansanperinne on tulvillaan näihin käsitepiireihin liittyviä havaintoja. Arkistoihin on tallennettu kymmeniätuhansia muistiinpanoja, usein ytimekkään sananparren tai herkullisen kielikuvan muodossa olevaa ikivanhaa tietoa.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

+ Aila Meriluodon kuolinilmoitus (HS 24.11. 2019) ja haastattelu "Olen aina kirjoittanut itsestäni " (Päivi Lehtinen HS 10.1. 2004)

Koko 21 x 30 cm. Pakettiauto ihmisille, jotka ajattelevat aina liikeasioita.

Merkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: parisuhde, avioliitto, rakkaus, avioparit

Muu(t) tekijä(t): Tarleena TuoriSarja: SOS 14Alkuteos: Look out, Secret Seven

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 - 1920 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Tuuli leppeä lounaasta : romaani / Seppo Urpela / Seppo Ilmari Urpela (22. tammikuuta 1937 Nivala – 2. toukokuuta 1993 Nivala) oli suomalainen kirjailija.Urpela jätti oppikoulun kesken neljännellä luokalla ja meni 17-vuotiaana armeijaan. Sen jälkeen hän hankki elantonsa hanttihommilla ja toimittajana. Hänen ainoaksi koulutuksekseen jäi opiskelu Työväen akatemiassa Kauniaisissa.Urpelaa pidettiin erittäin taitavana novellistina. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös muutama romaani sekä kuunnelmia. Urpelaa verrattiin usein Pentti Haanpäähän. Satiirisissa kuvauksissa pääosassa on yleensä suomalainen mies. Jakomäen kaudella Seppo kertoi maalta kaupunkiin muuttaneista miehistä, joille luonto ja vihreät arvot olivat tärkeitä. Urpela muuttikin lopulta takaisin Nivalaan ja asettui asumaan itse rakentamaansa pieneen jalasmökkiin.Urpelan kuunnelmia on esitetty ainakin Yleisradiossa. Tekstejä on käännetty viidelle kielelle. Kuunnelma ”Matti Joenmutka matkalla Jäämeren tielle” edusti Suomea Euroopan Yleisradioliiton EBUn kuunnelmakatselmuksessa Ranskassa. TV 2 on esittänyt pienoisnäytelmäsarjan ”Joo, kyllä minä kansani tunnen”, joka pohjautuu kuuteen Urpelan novelliin. Myös romaanista Tuuli leppeä lounaasta on tehty televisioelokuvaTekijä:Urpela, Seppo. Nimeke:Tuuli leppeä lounaasta : romaani / Seppo Urpela.Kieli:suomiJulkaistu:Helsinki : Weilin + Göös, 1973Painettu/Valmistettu:(Tapiola)Ulkoasu:183 sivuaISBN:951-35-0946-X nidottu951-35-0947-8 sidottuUDK-luokitus:

Muu(t) tekijä(t): Reijo IkävalkoMerkinnät: omistajamerkintä

Alkuteos: Det är alltid för tidigt att ge upp