Tampere / Koskenpää / Tampere / Kouvola / Nylads Degerby / Kälviä- Postitus 2,50€

Fagervik, Mustio, Sjundby, Jokioinen, Louhisaari, Kotkaniemi, Fiskars, Frugård, Moisio, Kuitia.-Postitus 2,50€

Lauluja, pääosin suomalaisia suosikkeja nuotteineen: joululauluja, kansanlauluja, iskelmiä jne + soitumerkit ja sanoitukset. Kuvitettu. Dimensiot 30 ¤ 22 cm.

Historiikki kertoo Suomalaisen Yhteiskoulun (SYK) muutosta, kasvusta ja koulun kulttuurisesta identiteetistä sen siirtyessä Nervanderinkadun historiallisista tiloista Munkkivuoren Isonnevantielle: Valokuvia vanhasta ja uudesta koulusta, Oppilaiden ja opettajien muistoja, Arkkitehtuuripiirroksia etc. Dimensiot 25 ¤ 21 cm. Kuvitettu.

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen Merkkipäivät ovat nykyisin ja ovat aina olleet tärkeitä ihmisille monestakin syystä, muun muassa kanssakäymisen kirvoittajina. Säät ja ilmat ovat suosituimpia keskustelunaiheita, mutta sitä paitsi ne ovat ja ovat varsinkin aikaisemmin olleet useiden ammattien harjoittajille kaiken työskentelyn perusedellytyksiä, toimintojen aloittajia. Ei siis ihme että vanha kansanperinne on tulvillaan näihin käsitepiireihin liittyviä havaintoja. Arkistoihin on tallennettu kymmeniätuhansia muistiinpanoja, usein ytimekkään sananparren tai herkullisen kielikuvan muodossa olevaa ikivanhaa tietoa.

Suomeksi Purjehduksen käsikirja, Suuri purjehdusopas

Ilmestynyt 10.8.1966, 64s., ylä- ja alareunassa hieman taitetta, sisällys mm. Matkakirjeitä maista eli 5000km Eurooppaa autolla kahden koululapsen kanssa, Suomen tytöt kalatöissä Pohjois-Norjan kalatehtailla, Lena von Martens kesälaitumella, Kullaan Kullaa kuormurirouvat, Wimbledonin voittaja Birgitta Lindström

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Muu(t) tekijä(t): Jorma-Veikko (suom.) SappinenAlkuteos: Inca gold

Muu(t) tekijä(t): Erkki-Sakari Harju, Jan Strang ym.Asiasanat: kartastot, kartat, historialliset kartat, Suomi, kartografia, maastokartat, 1790-luku

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)Asiasanat: historia, järjestöhistoriikit, suojeluskunnat, maanpuolustusjärjestöt, asevoimat

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)Asiasanat: näyttelijät, joukko-osastot, kaupunginosat, taistelut, Talviurheilu, hiihto, vaakunat, kansanopetus, pidot

Suomen valtion leipäkortti vuonna 1918 oli osa laajempaa elintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmää, joka otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman pula-ajan ja Suomen sisällissodan seurauksena. Tässä keskeisiä faktoja vuoden 1918 leipäkorteista:Käyttötarkoitus ja aikakausi: Leipäkortteja ja ostokorttiarkkeja käytettiin leipäviljan jakelun säännöstelyyn. Esimerkiksi säilyneissä arkistomateriaaleissa on ollut leipäkortteja viikoille 38–52 (syys-joulukuu) vuonna 1918.Tausta: Ruokapula kärjistyi Suomessa vuonna 1917, kun viljantuonti Venäjältä lakkasi. Vuonna 1918 säännöstely oli tiukkaa, ja leipäkortteja käytettiin sekä punaisten että valkoisten hallitsemilla alueilla.Sisältö: Kortit sisälsivät kuponkeja, joita vastaan sai ostaa tietyn määrän leipää tai viljaa. Säännöstely oli usein hyvin tiukkaa, ja viljan osuutta korvattiin esimerkiksi pettuleivällä.Käytännön merkitys: Kortteja on säilynyt paljon, ja ne ovat tyypillisiä pientulosteita, joita on käytetty laajasti ympäri Suomea (esim. Loimaa, Uusikaupunki).Jatkuvuus: Leipäkorttijärjestelmä alkoi toden teolla 1917–1918 ja jatkui aina vuoteen 1920 asti, kunnes tilanne helpotti.

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)

Koko nimi: Helppoa soiteltavaa - paha vaatturi - paratiisin sahakielet - minä olen myyrä - taivaiden maisterit - homo sapiens - beelsebub ei nuku koskaan - murhaaja soittaa pasuunaa - yövieraat - mitä luoja teki ennen kuin loi maailman - suomen suurin tvMuu(t) tekijä(t): Jarkko Martikainen, Tomi Palsa ym.

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)