Volvo 264 Dl, GL, GLEVolvo 265 Dl, GL, GLE

Tausta puolella Ville Peltonen, Christian Ruuttu, Teemu Selänne, Saku Koivu. Julisteen koko n. 79 x 49 cm

22 x 30 cm.

22 x 29 cm.

E1 Concierto D'aranjuez E2 O Sole Mio E3 Nuages E4 Sheila Mon Amour E5 Soi Vienosti Murheeni Soitto E6 Mustalainen E7 Marina F1 Granada F2 La Comparsa F3 Interludium For Guitar F4 Ballade Pour Adeline F5 Feelings F6 Canal Grande F7 Consierto Pour Une-Voix

Luoksesi Iltaisin 2:47Taivaanrantaan 2:58On Elämässä Paljon Väärää 3:04Meikäläisen Makuun 2:48Prinsessa = Prima Ballerina 2:58Hyvää Yötä Ystävä Kallis 2:50Jos Luottamuksen Saisin Takaisin 2:45Kiitokset Isälle 2:32Miestäsi Säästä 2:48Poikamiespäivät 2:28Löydän Vielä Jonkun 3:23Viimeinen Valssi On Meidän 2:52

Tuija Kaarina Halonen (oik. Halonen-Lohikoski, o.s. Vartiainen; 24. elokuuta 1926 Helsinki – 4. tammikuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli sotien jälkeen muun muassa Helsingin Ympäristöteatterissa ja Lappeenrannan Työväenteatterissa, kunnes sai sivuosan elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta (1950). Tämä johti kiinnitykseen Suomen Filmiteollisuuden elokuvanäyttelijäksi 1951.[1]Sisällysluettelo1 Ura2 Yksityiselämä3 Filmografia4 Lähteet5 Aiheesta muuallaUra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokankaalla Halosen tyypitettyjä rooleja olivat vaaleat ja amerikkalaistyyliset hurmaajattaret. Tällaisia olivat muun muassa Sannin rooli elokuvassa On lautalla pienoinen kahvila (1952) ja nimiosa Muhoksen Mimmissä (1952). Hän esiintyi myös muun muassa Pekka Puupää -elokuvissa. Halosen elokuvaura päättyi parodiseen elokuvaan Taape tähtenä (1962).[2]Näyttelijänuransa jälkeen Halonen avasi lahjatavaraliike Finn-Shopin Helsingin Eerikinkadulle.[2]Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuija Halonen oli naimisissa kapellimestari Hannu Olavi Halosen kanssa 1945–1947. Vuonna 1964 hän avioitui elokuvaohjaaja Armand Lohikosken (1912–2005) kanssa.