Merkinnät: omistajamerkintä (tarra)

Rauhantoivo laulu aseiden vaijetessa sekä hajanaisia yleissilmäyksiä Japanin, Italian ja Saksan hallitusten alkamasta päättyneestä sodasta Myöskin Johtajien Il Ducen Benito Mussolinin ja Führerin Adolf.. -arkkiveisu<br/><br/>14 x 20 cm.

Muu(t) tekijä(t): Tissari MarjattaAlkuteos: Parlo con BrunoAsiasanat: henkilöhistoria, toinen maailmansota, sotilaslentäjät

Muu(t) tekijä(t): Tauno TainioAlkuteos: Sawdust Caesar

Muu(t) tekijä(t): Tauno TainioMerkinnät: omistajamerkintäAlkuteos: Sawdust CaesarAsiasanat: elämäkerrat, henkilöhistoria, fasistit, biografier, personhistoria, fascister

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.

Muu(t) tekijä(t): Marjatta Tissari

Muu(t) tekijä(t): Marjatta TissariMerkinnät: omistajamerkintä