Aarne Tarkas ja hänen elokuvansaElokuvaneuvos Kari Uusitalo kertoo ohjaaja Aarne Tarkaksen (1923-1976) värikkäästä elämästä sekä hänen elokuvistaan ja televisiotöistään. Tarkaksen lyhyt mutta kiihkeä elokuvaura sisältää joukon 1950-luvun ja 60-luvun alun keskeisiä viihde-elokuvia.Tarkas oli suomalaisen elokuvan ihmelapsi, "Speedy-Arska" tai "Paukku-Arska", joka sorvasi aiheesta kuin aiheesta käsikirjoituksen muutamassa yössä. Runsaan vuosikymmenen aikana hän ohjasi kaikkiaan 33 pitkää elokuvaa. Lisäksi hän teki viidessä vuodessa toistasataa televisio-ohjelmaa. Nopean työtahdin miinuspuoleksi jäi viimeistelyvaihe, ja ohjatessaankin Tarkas saattoi miettiä jo tiiviisti seuraavaa käsikirjoitustaan, kertoilla ja viskoa ideoita siitä.Kirjassa Tarkaksen mittavaa tuotantoa tarkastellaan mm. lajityyppejä eritellen - Tarkas hyödynsi tuotannossaan varmasti kaikkia viihde-elokuvan tyyppejä. Sotilasfarsseja hän uudisti tuomalla niihin intellektuelleja, nykynuorisoa ja naisia - Vatsa sisään, rinta ulos! (1955) merkitsi lajin hurjinta sukupuoliroolileikkiä. Eikä hän epäröinyt yhdistää Lapin romantiikkaa westerniin, kuten parodiassa Villi Pohjola (1955). Jättimenestys Opettajatar seikkailee (1960) pilkkasi pyrkimyksiä kasvattaa nuoret naiset ja miehet vailla kosketusta toisiinsa. Lisäksi Tarkas oli mestari hyödyntämään ja kertomaan uudelleen muualta nappaamiaan ideoita ja tarinoita - hän saattoi toistaa omiakin ideoitaan ja jopa repliikkejä.Tarkaksen käsittämätön tehokkuus ja värikäs persoona valottuvat kirjassa hänen työtovereidensa ja ystäviensä muisteluiden ja kommenttien kautta. Muun muassa Radio tekee murron -elokuvaa yhdessä Tarkaksen kanssa käsikirjoittanut Matti Kassila muistelee, että työ Aarne Tarkaksen kanssa "ei ollut työtä, vaan armoitettua huvia." Tarkas olikin loistava tarinaniskijä ja täydellinen boheemi. Kuluttava elämä poltti hänet kuitenkin loppuun, ja hän kuoli vain 52-vuotiaana Espanjan Deniassa.Teos sisältää henkilöhakemiston lisäksi täydellisen luettelon Tarkaksen elokuvista ja hänen televisiotöistään."Uusitalo välittää ohjaajasta informatiivisen ja lämpimän kuvan, joka laajenee myös muuttuvan elokuvateollisuuden ja yhteiskunnan ei niin lempeäksi tarkasteluksi."- Harri Römpötti, Hämeen Sanomat

20 x 26 cm.

Käyttämätön, soittamaton varastossa säilytetty kasetti.

Mauno Ilmari Hyvönen (s. 8. elokuuta 1925 Jyväskylä) on suomalainen näyttelijä ja ohjaaja.Hyvönen aloitti uransa 1940-luvulla sivurooleissa, ja on toiminut monissa suomalaisissa elokuvissa kertojana, muun muassa Spede Pasasen elokuvissa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut, Pähkähullu Suomi, Pölhölä, Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika ja Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon.Hyvönen on toiminut selostajana lyhytelokuvissa, ja toiminut pitkään televisioteatterissa.Hyvönen on nähdyt Albert Barillén ohjaajana Olipa kerran Amerikka Mestarin äänenä animaatiosarjassa.Hyvönen on näytellyt muun muassa elokuvissa Pikku Ilona ja hänen karitsansa, Hilja maitotyttö, Villi Pohjola, Lentävä kalakukko, Punainen viiva, Pekka Puupää ja Noin 7 veljestä. Hyvönen on ohjannut myös lyhyitä elokuvia ja näytelmäelokuvia, muun muassa Obmolov vuodelta 1963. Hyvönen tunnetaan myös radiohupailusta Kankkulan kaivolla, jossa Hyvönen esitti ornitologi Sylfred Huilaa.

Muu(t) tekijä(t): Heikki Vendelin

Muu(t) tekijä(t): Riku Perälä, Kirsi Fugazzotto

Muu(t) tekijä(t): Riku Perälä, Kirsi Fugazzotto

Muu(t) tekijä(t): Petri TanskanenAsiasanat: historia, alkuperäiskansat, työväenliike, retkeily, politiikka, osuustoiminta, luonnonvarat, saamelaiset, maantiede, politik, arbetarrörelsen, samer, geografi (vetenskaper), kooperation, urbefolkningar, naturresurser, työväestö, naturutfärd

Muu(t) tekijä(t): Riku Perälä, Kirsi Fugazzotto

Dimensiot 27 ¤ 21 cm.