Pienpainatteet

Venäjän keisarikunnan leimamerkkejä (ven. гербовая марка, gerbovaja marka), joita käytettiin virallisten asiakirjojen, sopimusten ja oikeudellisten paperien verottamiseen.Asiakirja on päivätty vuodelle 1882, ja siihen on kiinnitetty kolme erisuuruista leimamerkkiä:Vasemmalla: 60 kopeekan sininen leimamerkki.Keskellä: 15 kopeekan vihreä leimamerkki.Oikealla: 5 kopeekan punertava leimamerkki.

vanha venäjänkielinen notaariasiakirja vuodelta 1895 (Siedlcen kuvernementista, Łukovin kaupungista).Keskeiset tiedot asiakirjasta

Asiakirjan tiedotPaikka ja päivämäärä: Siedlce (Siedlce, nykyisen Puolan alueella), 12./25. elokuuta 1905.Antaja: Siedlcen kuvernementin maaluottoseurran johtokunta (Сѣдлецкая губернская дирекція земскаго кредитнаго общества).Aihe: Kehotus saapua paikalle kiinteistön myyntiä/huutokauppaa varten velkojen ja verorästien (недоимки) takia.Rahamäärät: Huutokaupan lähtösumma oli 20 088 ruplaa ja vaadittu vakuusmaksu 1 400 ruplaa.Tunnusmerkit: Asiakirjan vasemmassa reunassa on keisarillisen Venäjän virallisia veromerkkejä

Venäjän keisarikunnan aikaisia gerbovaja marka -leimamerkkejä (ven. Гербовая марка), joita käytettiin virallisissa asiakirjoissa erilaisten valtion verojen, maksujen ja leimavelvollisuuksien suorittamiseen.Asiakirjaan kiinnitetyt merkit on mitätöity kynällä piirretyillä risteillä sekä käsin kirjoitetuilla päivämäärämerkinnöillä, joissa lukee venäjäksi "28 Aprelja 1907 goda" (28. huhtikuhtikuuta 1907).Yksittäiset merkit ovat:Ylärivissä: Kaksi kappaletta sinisävyisiä 60 kopeekan leimamerkkejä. Merkkien reunoissa ja alareunassa lukee tekstinä arvo "Шестьдесят коп." (Kuusikymmentä kopeekkaa).Alarivissä: Yksi kappale puna-musta-ruskeaa 5 kopeekan leimamerkkiä. Merkin alaosassa lukee "Пять 5 коп." (Viisi kopeekkaa).Kaikkien kolmen merkin keskikuviona on Venäjän keisarikunnan tunnuksena toiminut kaksipäinen kotka. Tämän tyyppiset leimamerkit olivat yleisesti käytössä myös Suomen suuriruhtinaskunnassa silloin, kun asioitiin suoraan venäläisten viranomaisten tai Venäjän keisarikunnan instituutioiden kanssa.

6 x 10 cm.

Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska – 24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 1899–1930

A. W. Granitin kirjoittama teksti "Strömma eken i Korpo" (julkaistu alun perin Forntid och Nutid -lehdessä vuonna 1935), joka kertoo Korppoon Strömman kylässä kasvavasta historiallisesta ja erittäin suuresta tammesta.

Suomen Puu -aikakauslehden numerosta 3 vuodelta 1935, ja sen on kirjoittanut kirj. ins. Jalmari Sarkola. Artikkelin otsikko on "Sahojen kimpitavaralle uusi menekkimahdollisuus. Kimpien käyttö limityshuopakattoon."Teksti käsittelee sahojen jätepaloista valmistettujen kimpien (puupalojen) hyödyntämistä uudenlaisessa limittäisessä huopakatossa, joka muistuttaa perinteistä päre- tai paanukattoa. Kirjoituksessa esitellään keksintö, jolla pyritään ratkaisemaan tavallisen huopakaton ongelmia, kuten huovan repeilyä tuulessa ja aluslaudoituksen elämistä..