Antikvariaatti.net - tarjolla 1044105 nimikettä

jatkosota, historiikit, joukko-osastot, sotahistoria

Tämä on valettu jalkaväen aselajitunnus ("satiainen"), jota käytettiin jatkosodan loppuvaiheessa ja jälleenrakennuskaudella (noin vuosina 1944–1950-luvun alku).Valmistustavan ja käytön taustaMateriaalipula: Sota-ajan lopulla ja heti sen jälkeen messingistä ja muista laadukkaista metalleista oli Suomessa kova pula.Valutekniikka: Tunnukset valettiin usein helpommin saatavilla olevasta tinasta, sinkistä tai muusta halvasta seosmetallista valumuotteihin sen sijaan, että ne olisi prässätty ohuesta messinkilevystä.Pintakäsittely: Valetun merkin etupuoli pinnoitettiin tai maalattiin kullanväriseksi, jotta se vastasi ohjesääntöä. Takapuoli jätettiin usein viimeistelemättä, kuten kuvasta näkyy.Kiinnitys: Valetuissa merkeissä ei yleensä ollut prässätyille merkeille tyypillisiä taipuisia kiinnityspiikkejä, vaan ne ommeltiin kiinni sarkatakin kaulukseen suoraan rungon ympäriltä tai niihin juotettiin erillinen lanka/neula takapuolelle.

Postitus 4€Asiasanat: diskografiat, elämäkerrat, muusikot, rock

Merkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: spel, kortspel

Asiasanat: korttipelit, pelit, pelaaminen, spel, spelande, kortspel

Asiasanat: korttipelit, kortspel

6 x 9 cm.

6 x 9 cm.

6 x 9 cm.

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.