Lundán Reko, Lundán Tina, WSOY, 2007
**Kirja julkaistiin uskomattoman pian Lundánin kuoleman jälkeen. Oli suorastaan käsittämätöntä, miten kirjailija ja hänen puolisonsa pystyivät tuottamaan vielä tämän teoksen, vaikka Rekon voimat vähenivät vakavan sairauden myötä koko ajan. Hän ei malttanut tai voinut jättää taltioimatta kokemuksiaan vielä viimeisinä hetkinään. Ihmettelen sitä, kuinka kaiken keskellä myös Tiina Lundán jaksoi jakaa romaanin luomisen tuskat miehensä kanssa. **Teksti elää kipeän koskettavasti sairauden ja tunteiden mukana, vaikka se on romaani, eikä puhtaan omaelämäkerrallinen tarina sairaudesta, vaikka nämä kaksi menevätkin varmasti sekaisin. Mutta meillä lukijoilla, tai siis minulla, ei ole oikeutta tietää, mikä on totta ja oikeasti kirjoittajien kokemaa, mikä fiktiota. Akin ensimmäinen osuus tekstistä alkaa:Mitä järkeä on aloittaa kirjoittaa romaania, kun tulee sairaalasta kotiin kuultuaan, että elinaikaa on jäljellä viikoista kuukausiin. Edes pahimmassa kortisonimaniassa aikataulu ei olisi mahdollinen. Ja minkä ihmeen takia viime voimillaan pitäisi kirjoittaa yhtään mitään? Eikö tärkeämpää olisi lukea joka ilta Kertulle iltasatu? Puhua Saaran kanssa siitä miten päivä on mennyt?**Harva voi ja uskaltaa tehdä moista testamenttia elämänsä viimeisestä vuodesta, viikoista ja kuukausista. Lundánit halusivat ja uskalsivat jakaa perheensä kipeät kokemukset muiden kanssa, antoivat meidän kokea tuskansa ja surunsa rinnallaan. Kiitos siitä. **http://reppualma.vuodatus.net/lue/2007/05/reko-ja-tiina-lundan-viikkoja-kuukausia