Antikvariaatti.net - tarjolla 984720 nimikettä

Sarja: Suomalainen matkaopasAsiasanat: matkailu, matkaoppaat, matkailukohteet

3 x cd

Muu(t) tekijä(t): Pekka Sallila, Anita MalinenSarja: Aikuiskasvatuksen Vuosikirja 43Asiasanat: aikuiskasvatus, opettaja-oppilassuhde, opettajankoulutus, opettajuus

21 x 29 cm.

13 x 22 cm.

Filosofia, 1994. 1. painos. "Olen pyrkinyt luomaan teoksen, jossa filosofiaa lähestytään omakohtaisen innostuksen kautta." Filosofiaa Sokrateksesta Marxiin ja Wittgensteiniin.Otetaan ensin huonot uutiset.Esa Saarisen Filosofia on painoasultaan täydellisesti epäonnistunut: pilaantuneen smörrebrödin värinen läpyskä, jonka rivit hyppelevät milloin mihin suuntaan. Suuren osan tilasta vievät sivuille sirotellut isot kirjaimet, jotka toisinaan tuntuvat tietokoneen satunnaisohjelmalla valituilta. Monet kuvat ovat suttuisia, eikä niiden merkitystä ole aivan helppo nähdä.Kyllä kai nykyinen mikkihiirisukupolvikin sentään vielä osaa lukea normaalia tekstiä?<br/><br/>Postikulut XXS-pikkupakettina 5,20 e v. 2017.Kannetaan postilaatikkoon.Tekstin adjektiiveista olisi kolmanneksen voinut pyyhkiä pois. Jos kaikki on "upeaa", "järisyttävää", "vavahduttavaa", niin loppujen lopuksi sitä ei ole mikään. Rousseaun kohdalla jäkätetään kahden palstan verran hänen "henkeäsalpaavasta vastuuttomuudestaan". Eihän ole mitenkään kaunista toimittaa lapsiaan löytölasten seimeen, mutta luulisi fiksun lukiolaisen tajuavan asian vähemmälläkin. Tällaisen saarnaamisen jälkeen monet ehkä alkavat tuntea sympatiaa Rousseau-parkaa kohtaan.Sokrateesta Kantiin saakka kaikki esitellyt filosofit puoltavat hyvin paikkaansa, mutta sitten? No, Hegel oli kodikas biedermeier-poroporvari, joka inspiroi McTaggartia. Marxiakin on hyvä muistaa näinä aikoina, jolloin ruskeiden kääpiöiden nuorsuomalaista propagandaa tulvii tuutin täydeltä joka suunnasta. - Tähtitieteessä ruskeiksi kääpiöiksi kutsutaan tähtiä, joiden massa on niin vähäinen, etteivät ne aivan syty. Nuorsuomalaisetkin ovat melkein valovoimaisia . . .Mutta tuo kuppilaintellektuellien pyhä lehmä Nietzsche, mitä hän tekee tässä joukossa?Vakavin kritiikkini Saarisen kirjasta on, että se on omiaan lisäämään kuppilaintellektuellien määrää, noiden filosofisesti puoli- tai neljännessivistyneiden, jotka kuvittelevat, ettei Hegelin jälkeen mikään systemaattinen filosofia ole mahdollista, joten sitä ei tarvitse osata. Jäljelle jää vain muodinmukainen ankkapuhe "modernin" ja "postmodernin" diskurssista, syväekofeminismistä ja suurten tarinoiden ajan loppumisesta.Descartesin dualismia esitellessään Saarinen toistaa saman tyhmyyden, jota lukemattomat oppikirjat jauhavat: että Descartesin mukaan on muka kaksi substanssia eli perusainesta, aine ja henki.Väärin, oi väärin! Ei substanssi ole Descartesille mitään ainesta vaan olevaisen itsenäinen osa, kuten Hintikka on termin suomentanut sattuvasti. Mitä Descartesin mukaan on kaksi? Substanssien lajeja. Montako yksilöä noihin lajeihin kuuluu? Suuri, ehkä ääretön määrä. Descartesin sielu ja Hobbesin sielu ovat kaksi ajattelevaa substanssia, noiden herrain ruumiit kaksi ulottuvaista substanssia.Mutta menkäämme hyviin uutisiin. Kirjassa siteerataan Aristotelesta: "Filosofia näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja." Tästäkin kirjasta noita nautintoja löytää, kunhan onnistuu abstrahoimaan suttuisesta ulkoasusta ja saarnaavasta esitystavasta.Kantin vaikeaselkoisia tieto-opillisia ja moraalifilosofisia ajatuskulkuja on esitelty varsin hyvin ja niin selkeästi kuin nämä asiat voi lukiolaisille esittää. Antiikin kohdalla on ilahduttavaa, että Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen lisäksi esitellään stoalaisuus ja epikurolaisuus. Lukiolaiset voivat harkita, kallistuvatko he enemmän ylevämielisen stoalaisuuden vai rakastettavan epikurolaisuuden puoleen.Teokseen liittyy hakemisto, joka selittää filosofisia peruskäsitteitä. Hakemisto on yleensä hyödyllinen, joskin hienojakoisempia erotteluja olisi voinut tehdä.Teosta voi käyttää filosofian opetuksessa. Arvostelukykyinen opettaja toivottavasti vetää muutaman lopussa esitellyn muotipellen vessasta alas ja esittelee vuosisatamme solidia filosofiaa. Kyllä se siitä . . .S. ALBERT KIVINEN Kirjoittaja on teoreettisen filosofian vs. assistentti ja dosentti Helsingin yliopistossa.http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053370574

Muu(t) tekijä(t): Pirkko Talvio-JaatinenMerkinnät: omistajamerkintäAlkuteos: Prout!

nyt o-saat jo lu-ke-a : PI-PAR-KAK-KUPOI-KAkeräilijä myy kaikki pois. tarjous smart -postimaksutpaketti, smart -postimaksu S ja M-koko 5e kirje 2e,3,50 e 500g rsmart.tulee kotiin posti laatikkoon

Suomen ja maailman taide 6, nahkaselkä, upea kuvitus, Pekka Kontio, Sam Vanni, Eila Hiltunen, Erkki Heikkilä, Kauko Lehtinen, Heikki Häiväoja, Pentti Kaskipuro, Ismo Kajander, Sven-Olof Westerlund, Laila Pullinen, Jaakko Sievänen, Pentti Lumikangas, Alpo Jaakola, Simo Hannula, Kain Tapper, Lars-Gunnar Nordström, Gunnar Pohjola, Ahti Lavonen, Viljo Mäkinen, Ernst Mether-Borgstsröm, Kimmo Pyykkö, Kimmo Kaivanto, Esko Tirronen, Juhana Blomstedt, Ulla Rantanen, Kari Jylhä, Juhani Harri, Harro Koskinen, Göran Augustson, Niilo Hyttinen, Väinö Rouvinen, Aarno Salosmaa, Raimo Reinikainen, Taisto Martiskainen, Inari Krohn, Reino Hietanen, Nina Terno, Juhani Linnovaara, Outi Heiskanen, Ossi Somma, Jan-Olof Mallander, Arvo Siikamäki, Markku Keränen, Kari Huhtamo, Mauno Hartman, Olavi Lanu, Harry Kivijärvi, Taisto Toivonen, Timo Aalto, Eero Hiironen, Ukri Merikanto, Jukka Mäkelä, Erkki Pirtola, Tor Arne, Pekka Pitkänen, Matti Kujasalo, Olli Lyytikäinen, Heikki W. Virolainen, Paul Osipow, Esa Laurema, Marjatta Palasto, Marjatta Tapiola, Lauri Anttila, Carolus Enckell, Jan Kenneth Weckman, Risto Suomi, Jorma Hautala, Osmo Valtonen, Hannele Kylänpää, Hannu Väisänen, Tapio Junno, Leena Luostarinen, Raimo Utriainen, Silja Rantanen, Pekka Nevalainen, Johan Scott, Hannu Siren, Marika Mäkelä, Martti Aiha, Jarmo Mäkilä, Zoltan Popovits, Mari Rantanen, Radoslaw Gryta, Jack Helen Brut, Veikko Hirvimäki, Lauri Laine, Pauno Pohjolainen, Annikki Luukela

10 x 25 cm. Sisällissodan aikainen pankkivekseli, jota ei ole kuitenkaan lunastettu Suomen Pankin Turun konttorissa, vaikka se on ilmeisesti asetettu Punaisten vallassa olleen Suomen Pankin pääkonttorissa Helsingissä, mitä ilmeisimmin myös punakaartilaiset ovat olleet riippuvaisia tupakasta, sillä tupakkatehdasta on yritetty pitää käynnissä? - Toinen vaihtoehto on toki, että tätä on yritetty lunastaa kapinan päättymisen jälkeen, jolloin uudelleen rahavallan kahvaan päässeet valkoiset pankkitoimihenkilöt eivät ole tätä (ylempiensä määräyksestä) lunastaneet? Joka tapauksessa mukava liiketalouden ja pankkitoiminnan alan kohde noilta kohtalonajoilta.

Alkuteos: Entering the circleAsiasanat: muistelmat, psykiatrit, šamanismi