Eeva Tikka, Gummerus, 2007
Eeva Tikka kuvaa novellikokoelmassaan pieniä ihmisiä ja heidän elämäänsä ymmärtävällä, vivaihteikkaalla tavallaan, jossa olennaista on lämmin myötäeläminen, osaava luonnonkuvaus ja nautittava kieli. Novellit kertovat siirtolapuutarhaa viljelevän miehen hitaasti syttyvästä intohimosta naapuripalstan viljelijään, yökirjaa pitävästä naisesta ja hänen halustaan tulla nähdyksi, maaseudun eläjästä joka epäilee kevään tuloa, eläimiä veistävästä miehestä ja hänen elämästään tai nuoresta pojasta, joka näkee jokeen sukeltavan miehen ja vasta aikuisena tajuaa miehen hukkuneen. Tikan henkilöhahmot on piirretty tarkasti. He ovat useimmiten syrjäseudun asukkaita, itsensä unohtavia ja muista huolehtivia sivullisia, joiden huolenpito saattaa saada koomiset mittasuhteet. Juuri siinä piilee Tikan mestaruus: hän kuvaa lämpimästi olematta pateettinen, viljelee hienoista huumoria ja ironiaa olematta riehakas ja näyttää meille ihmisenä olemisen monet vivahteet.