Antikvariaatti.net - tarjolla 948763 nimikettä

Keskisuomalainen kylä nimeltä Luhanka. Luhangassa baari ja talo. Baari joka on kuin mikä tahansa baari. Talo josta isäntä on kuollut. Ilonen talo kertoo viidestätoista vuodesta Tomperin perheen elämää: isä siirtyy Jumalan luo, äiti sahtitonkan, Birge-sisko kapinoi, mummo jahtaa äitiä ja pappa haaveilee Intiasta. Ilosessa talossa kaikuu nauru, joka arvaamattomasti vaihtuu itkuun. Talon ympärillä nurmikko metsittyy, kukkapenkit kasvavat umpeen. Keinot elää elämäänsä tavalla tai toisella, surusta ja häpeästä huolimatta, kuitenkin löytyvät. Onkelin suorapuheinen romaani lapsuudesta alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmista kärsivän yksinhuoltajaäidin perheessä sai Kalevi Jäntin palkinnon ja herätti ilmestyessään paljon huomiota. Se on vakiinnuttanut paikkansa kirjana, jota etsitään ja luetaan vuodesta toiseen ja tullut tutuksi myös televisiosarjana. Väkevä moderni klassikko.

21 x 30 cm.

21 x 30 cm.

23 x 33 cm.

21 x 27 cm.

21 x 30 cm kerholehti.

Alkuperäinen 1960-70 -lukujen tuotantoa oleva viiri.

Kirjassa käsitellään lähinnä JR 52:n osuutta. Kuvitettu ja karttapiirroksin varustettu.Täysin objektiivisen teoksen kirjoittaminen niinkin läheisestä koko kansaamme syvästi koskeneesta ajanjaksosta kuin viimeisestä sodastamme 1941-45 ei ole helppo tehtävä. Tämä siitäkin huolimatta, että teos käsittelee ainoastaan yhden rintamalohkon sotatoimia ja niistäkin lähinnä yhden rykmentin osuutta. Selvemmän yleiskäsityksen saamiseksi on teoksen kirjoittaja kosketellut tietenkin myös lohkon eri johtoportaiden ja joukko-osastojen toimintaa. Hävityn sodan ja sen seurausten painama kansa pyrkii kielteisesti suhtautumaan niihin ilmiöihin, jotka palauttavat mieleen sodan kärsimykset ja sen epämiellytävät muistot. Suurin osa maamme väestöstä toivoo kuitenkin, että sen kalliit historialliset elämykset tarkoin säilytetään. - Mikä onkaan näin ollen luonnolisempaa kuin että sen tekevät miehet, jotka ovat itse olleet mukana ja joiden muistitiedot täten pelastuvat jälkipolville...

16 x 19 cm.

Itämeri on maailman jännittävimpiä hylkyvesistöjä. Tuhatvuotisen kaupankäynnin ja sotimisen aikana lähimereemme on uponnut yli 100 000 hylkyä. Toisin kuin muualla, Itämeren vähäsuolaisessa murtovedessä hylyt ja puuesineet ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin.Ruotsalainen meriarkeologi Björn Hagberg, valokuvaaja-sukeltaja Jonas Dahm ja historioitsija-sukeltaja Carl Douglas esittelevät kirjassaan Itämeren historian kiinnostavimpia hylkyjä. He taustoittavat hylkyihin liittyvää jännittävää historiaa aina Saksan rannikolle uponneista pakolaislaivoista Suomenlahden venäläisiin sukellusveneisiin asti. Tekijät kertovat myös hylkyjen etsimisen jännittävästä historiasta ja esittelevät uusinta hylkytutkimusteknologiaa.Kirjan tekijöiden sukellusryhmä löysi syksyllä 2007 pohjoiselta Itämereltä 1600-luvulta peräisin olevan hollantilaisaluksen, joka on säilynyt 125 metrin syvyydessä lähes ehjänä. Löytöä on kutsuttu meriarkeologiseksi sensaatioksi. Hylkysukeltajat Itämerellä esittelee kuvia myös tästä ainutlaatuisesta hylystä.

Mm. sukellusveneissä palvelleiden henkilöiden matrikkeli

Tämän kohteen toimistuskulut 4,00€. (kirjelähetyksenä).

Merilentolaivue - Lentolaivue 6 sodassaErillinen Lentolaivue, myöhemmin Lentolaivue 36, Lentolaivue 6 ja Pommituslentolaivue 6, oli ainoa laivue, jonka nimi muutettiin kolmesti sotien aikana. Laivue toimi koko sotatoimien ajan merivoimien hyväksi, tehtävänä merialueen valvonta ja siellä esiintyvien vihollisten torjunta.Laivueen toiminnallisen kohokohdan muodosti vuoden 1942 avovesikaudella käyty sukellusvenesota. Toukokuun lopun ja marraskuun alun välillä tehtiin parikymmentä varmaa sukellusvenehavaintoa, joissa kaikissa hyökättiin syvyyspommein veneiden kimppuun. Laivueen 2. lentue ilmoitti kaudella upottaneensa hyvässä uskossa kymmenen sukellusvenettä, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen pääsy Venäjän arkistoihin osoitti, että vain neljä tosiasiassa upotettiin tai osallistuttiin niiden upottamiseen.Keväällä 1943 saksalaisten laskema kaksinkertainen sukellusveneverkko Porkkalan ja Tallinnan välissä esti täysin veneiden pääsyn siitä länteen. Loppusota kuluikin sitten yksitoikkoisessa päivystyksessä merialuetta valvottaessa.Talvisodan aikana laivueen kalustona olivat vanhentuneet Ripon-koneet. Välirauhan aikana koneet korvattiin sotasaaliiksi saaduilla ja Valtion Lentokonetehtaalla kunnostetuilla koneilla, päätyyppeinä Tupolev SB -pommittajat ja Polikarpov I-153 -hävittäjät. Avovesikausina kalustoa täydennettiin eri tavoin hankituilla vanhentuneilla vesikoneilla.Tässä teoksessa käsitellään myös tilapäisesti perustettu Lentolaivue 15, joka erikoistui ambulanssi- ja propagandalentoihin sekä sissien lentokuljetuksiin ja huoltoon vuoden 1941 etenemisvaiheen ja seuraavan talven ajan.