Antikvariaatti.net - tarjolla 1032178 nimikettä

Kannet kuluneet ja hieman tahroja sivuilla, katso kuvat

Albert Edelfelts (1854-1905) och Gunnar Berndtsons (1854-1895) motivval finns mycket gemensamt. I den här avhandlingen granskas deras folklivsskildring och deras sommarmotiv i herrskapsmiljö från den östnyländska landsbygden i södra Finland i relation till en nordisk idéhistorisk kontext. Begreppet det moderna genombrottet (ca. 1870-1900) med dess tematik att ställa problem under debatt belyser de två konstnärskapen på ett nytt sätt. Fokus är Edelfelts och Berndtsons konstverk som fötts i kollisionen mellan det moderna genombrottets samhällsdebatt och värderingar i den nyländska herrgårdsmiljön. Deras relation till det moderna genombrottet granskas utgående från två av periodens samhällsfrågor: frågan om folket och demokratin samt frågan om jämställdheten mellan man och kvinna. Avhandlingen är en kontextstudie som bygger på Edelfelts och Berndtsons konstverk, på brev de lämnat efter sig och på drama och skönlitteratur i deras samtid.

Viikingit on teos, joka kuvaa viikinkiperheitten kotoista elämää Gotlannissa n. v 950 j. Kr. ja sen jälkeen Äezänkosken partailla. Nuoret ihastuvat retkillään mahtavaan Kokemäenjokeen ja Äezänkoskeen, unohtavat viikinkiretket ja muuttavat uusiin oloihin. He valtaavat maata ja metsää ja rakentavat upeat kartanot. Sinne he kotiutuvat ja ovat pian lapsineen osa vaurastuvaa maakuntaa ja sen "Satakuntajoukkoja".

Suomessa on perheretkeilyyn sopivia alueita pääkaupunkiseudulta Lapin perukoille. Kuvat ja sanat kertovat retkikohteiden metsien asukkaista, puista, kasveista ja eläimistä. Myös ihmisen jälkiä, kuten etelän niittypirttejä ja pohjoisen vanhoja kulkureittejä, keinoja, etsitään maisemasta. Tekijät opastavat suunnistuksessa ja kartanluvussa, retkivarusteiden pakkaamisessa ja retkiruoan keitossa. Yöksi mennään telttaan, laavuun tai autiotupaan. Myös lasten erityistarpeet huomioidaan. Kirja perustuu kirjoittajien omiin retkiin.

Helsingin 42. kaupunginosa Kulosaari eli itsenäisenä kuntana pääkaupungin kyljessä vuodet 1921-1946. "Puolivirallinen itsenäisyys" oli alkanut viittä vuotta aiemmin. Huvilakaupunki omisti mm. laivoja, höyrylautan, pätkän raitiotietä ja pari uljasta puupaneloitua moottorivaunua. Puolensataa valtameriliikenteen rahtihöyryä ilmoitti kotipaikakseen Kulosaaren; se teki kunnasta Manner-Suomen toiseksi suurimman varustamopaikkakunnan. Monipuolisuuden huipuksi Kulosaareen rakennettiin Suomen ensimmäinen elokuvastudio. Myöhemmin vanhassa tennishallissa kuvattiin lähes sata näytelmäelokuvaa, viimeisin 1982.

Otteitä Waltarin kirjoista teemoittain.

sivuilla muutamia punakynä merkintöjä

Pyhäjärvi laulaa.Tähän valikoimaan on koottu runoja Pyhäjärven eri kunnista. Kalevi Ruohola on tehnyt suurtyön kiertäessään etsimässä runoja kuin Lönnrot aikanaan. Monissa runoissa muistot ja todellisuus sekoittuvat yhteen niinkuin kotiseuturunoissa kuuluukin. Maailma muuttuu ja me itse muutamme sitä vauhdilla, joka uhkaa vääristää ajantajun, mielikuvat ja mittasuhteet. Kotiseuturuno parhaimmillaan palauttaa mieleemme kuvia ja aistimuksia, jotka ovat jäämässä joukkotiedotusteollisuuden luomien uusien kuvien ja ideaalimaisemien taakse.Utuinen aamu rantalaiturilla, tanssiretken kipeä, lyhytaikainen onni, yhteinen kirkkomatka tai toripäivän hauskat sattumat ovat kotiseuturunojen aineistoa. Kalevi Ruohola kirjoittaa toisaalla valikoimassa, että toiveet, haaveet ja unelmat ovat rikkaan ihmismielen tunnusmerkkejä. Ilman näitä ominaisuuksia saatamme helposti masentua arkipäivän joskus hyvinkin karun todellisuuden edessä. Näin se varmasti on.Pyhäjärviseudun runoilijoiden teksteistä heijastuu usko tulevaisuuteen, luottamus muihin ihmisiin sekä taito nauraa itselle ja muille ihmisille. Nämä ovat jatkuvasti arvokkaammaksi tulevia asioita. Usein runoilijat kirjoittavat tekstejä, jotka on helppo säveltää. Ne ovat perusluonteeltaan jo laulullisia. Näin seudun runoissa korostuu yhteisöllisyys, runoja luetaan ja lauletaan juhlissa ja kotiseutupäivillä.Tämä valikoima ilmestyy aikana, jolloin vallitsee suuri epävarmuus Pyhäjärven, Lounais-Suomen suurimman järven kohtalosta. Toivottavasti lyhytnäköiset taloudelliseen voittoon tähtäävät suunnitelmat onnistutaan torjumaan niin, että tulevat järviseudun asukkaat voivat viidenkymmenen vuoden kuluttua tehdä uuden runokokoelman, jossa he kertovat omista unelmistaan ja vaikeuksistaan. Kari J. Kettula

Sidos näkyvillä yhdellä aukeamalla, katso kuvasta