Muu(t) tekijä(t): Natalia Baschmakoff, Fibben HaldSarja: Mini-kirjat 10Alkuteos: Peter kommer altid for sent

Muu(t) tekijä(t): Lars Pettersson, Jyri KokkonenAsiasanat: arkkitehtuuri, kirkkorakennukset, puukirkot

Muu(t) tekijä(t): Tord Nygren, Tuulikki SoinioAlkuteos: I vår natur året runt

Muu(t) tekijä(t): Susanna PetterssonSarja: Museologia : Valtion taidemuseon julkaisusarja 3Asiasanat: taidemuseot, tulevaisuudentutkimus, museot, museologia, tulevaisuudenodotukset

Vuonna 1955 elokuvien näyttämistä ja julkisia huvitilaisuuksia säänteli pääasiassa keisarillinen asetus julkisista näytännöistä ja huvitilaisuuksista kannettavasta väliaikaisesta verosta (alun perin annettu vuonna 1914) sekä sitä seuranneet lait ja asetukset huviverosta.Koska julkisista elokuvateatterinäytöksistä piti maksaa lakisääteistä huviveroa, järjestyksenvalvonnan lisäksi paikallisella nimismiehellä eli poliisiviranomaisella oli keskeinen rooli valvoa, että pääsyliput leimattiin oikein ja verot suoritettiin valtiolle. Elokuvien osalta valvonta oli erityisen tiukkaa, ja niiden huvivero saattoi olla jopa 40 % pääsymaksusta.Myöhemmin vuonna 1968 säädettiin erillinen Laki julkisista huvitilaisuuksista (492/1968), joka selkeytti lupakäytäntöjä, kunnes nykyinen kokoontumislaki (530/1999) muutti luvanvaraisuuden pääosin pelkäksi ilmoitusvelvollisuudeksi.Lisäksi elokuvien esittämistä sitoi elokuvatarkastuslaki, jonka vuoksi hakemuksessa on pitänyt liittää mukaan Valtion Filmitarkastamon tarkastuskortti. Ilman valtion ennakkotarkastusta elokuvia ei saanut esittää julkisesti lainkaan.

Vuonna 1958 elokuvien näyttämistä ja julkisia huvitilaisuuksia säänteli pääasiassa keisarillinen asetus julkisista näytännöistä ja huvitilaisuuksista kannettavasta väliaikaisesta verosta (alun perin annettu vuonna 1914) sekä sitä seuranneet lait ja asetukset huviverosta.Koska julkisista elokuvateatterinäytöksistä piti maksaa lakisääteistä huviveroa, järjestyksenvalvonnan lisäksi paikallisella nimismiehellä eli poliisiviranomaisella oli keskeinen rooli valvoa, että pääsyliput leimattiin oikein ja verot suoritettiin valtiolle. Elokuvien osalta valvonta oli erityisen tiukkaa, ja niiden huvivero saattoi olla jopa 40 % pääsymaksusta.Myöhemmin vuonna 1968 säädettiin erillinen Laki julkisista huvitilaisuuksista (492/1968), joka selkeytti lupakäytäntöjä, kunnes nykyinen kokoontumislaki (530/1999) muutti luvanvaraisuuden pääosin pelkäksi ilmoitusvelvollisuudeksi.Lisäksi elokuvien esittämistä sitoi elokuvatarkastuslaki, jonka vuoksi hakemuksessa on pitänyt liittää mukaan Valtion Filmitarkastamon tarkastuskortti. Ilman valtion ennakkotarkastusta elokuvia ei saanut esittää julkisesti lainkaan.

Vuonna 1958 elokuvien näyttämistä ja julkisia huvitilaisuuksia säänteli pääasiassa keisarillinen asetus julkisista näytännöistä ja huvitilaisuuksista kannettavasta väliaikaisesta verosta (alun perin annettu vuonna 1914) sekä sitä seuranneet lait ja asetukset huviverosta.Koska julkisista elokuvateatterinäytöksistä piti maksaa lakisääteistä huviveroa, järjestyksenvalvonnan lisäksi paikallisella nimismiehellä eli poliisiviranomaisella oli keskeinen rooli valvoa, että pääsyliput leimattiin oikein ja verot suoritettiin valtiolle. Elokuvien osalta valvonta oli erityisen tiukkaa, ja niiden huvivero saattoi olla jopa 40 % pääsymaksusta.Myöhemmin vuonna 1968 säädettiin erillinen Laki julkisista huvitilaisuuksista (492/1968), joka selkeytti lupakäytäntöjä, kunnes nykyinen kokoontumislaki (530/1999) muutti luvanvaraisuuden pääosin pelkäksi ilmoitusvelvollisuudeksi.Lisäksi elokuvien esittämistä sitoi elokuvatarkastuslaki, jonka vuoksi hakemuksessa on pitänyt liittää mukaan Valtion Filmitarkastamon tarkastuskortti. Ilman valtion ennakkotarkastusta elokuvia ei saanut esittää julkisesti lainkaan.

Vuonna 1958 elokuvien näyttämistä ja julkisia huvitilaisuuksia säänteli pääasiassa keisarillinen asetus julkisista näytännöistä ja huvitilaisuuksista kannettavasta väliaikaisesta verosta (alun perin annettu vuonna 1914) sekä sitä seuranneet lait ja asetukset huviverosta.Koska julkisista elokuvateatterinäytöksistä piti maksaa lakisääteistä huviveroa, järjestyksenvalvonnan lisäksi paikallisella nimismiehellä eli poliisiviranomaisella oli keskeinen rooli valvoa, että pääsyliput leimattiin oikein ja verot suoritettiin valtiolle. Elokuvien osalta valvonta oli erityisen tiukkaa, ja niiden huvivero saattoi olla jopa 40 % pääsymaksusta.Myöhemmin vuonna 1968 säädettiin erillinen Laki julkisista huvitilaisuuksista (492/1968), joka selkeytti lupakäytäntöjä, kunnes nykyinen kokoontumislaki (530/1999) muutti luvanvaraisuuden pääosin pelkäksi ilmoitusvelvollisuudeksi.Lisäksi elokuvien esittämistä sitoi elokuvatarkastuslaki, jonka vuoksi hakemuksessa on pitänyt liittää mukaan Valtion Filmitarkastamon tarkastuskortti. Ilman valtion ennakkotarkastusta elokuvia ei saanut esittää julkisesti lainkaan.

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)

Muu(t) tekijä(t): Kari KoskiMerkinnät: omistajamerkintä (leima)Sarja: MurhaMylly 70

Muu(t) tekijä(t): Nils-Owe Pettersson, Britta HolmMerkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: ruotsin kieli, oppikirjat

Muu(t) tekijä(t): Laila JärvinenMerkinnät: omistajamerkintäSarja: Kymmenen markan romaaneja 174Alkuteos: Puck