Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 132

Kuvitettu. Dimensiot 25 ¤ 20 cm. Teoksen kuvasarjat palauttavat mieliimme talvisodan taistelutantereet ja puolustustaisteluihin osallistuneiden poikiemme sankariteot.

22 x 29 cm.

Muu(t) tekijä(t): Pekka VisuriAsiasanat: maanpuolustus, turvallisuuspolitiikka, integraatio, puolustuspolitiikka

Muu(t) tekijä(t): Vilho TervasmäkiSarja: Sotatieteen laitoksen julkaisuja 12

Suomen 350 000 miehen armeija on yksi Euroopan suurimmista. Suomi on myös viimeisiä Euroopan maita, jossa on yhä yleinen asevelvollisuus. Mutta tarvitaanko maassamme enää pakollista asevelvollisuutta ja massa-armeijaa vai olisiko korkeasti koulutettu ammattiarmeija sittenkin tehokkaampi? Yleinen asevelvollisuus on aina herättänyt suomalaisissa voimakkaita tunteita. Sitä on pidetty osoituksena korkeasta maanpuolustustahdosta ja sen on katsottu edustavan demokratiaa parhaimmillaan. Niinpä turvallisuuspoliittinen keskustelu on tabu maassa, jossa perinteisesti on taisteltu sankarillisesti ylivoimaista vihollista vastaan ja jossa "kaunis on kuolla joukkosi eessä". Tosiasia kuitenkin on, että maamme maanpuolustus on murroksessa. Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa joudutaan pian ottamaan kantaa siihen minkä puolesta, kenen joukoissa ja millä keinoin Suomi tulevaisuudessa taistelee. Reservin vänrikki Heikki Saaren (s. 1955) pamfletti kyseenalaistaa monia itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita. Toimittajana yli 25 vuotta muiden muassa Ilta-Sanomissa ja Seurassa työskennellyt Saari on jo pitkään seurannut turvallisuuspoliittista keskustelua.

Alkuperäinen nimikirjoitus vuodelta 1943, sivu irroitettu isommasta kokonaisuudesta. Taustalla Antti Rulamo ja toinen tunnistamaton nimikirjoitus.Josef Kaartinen (noin vuodesta 1955 Juhani Kervanto; 27. maaliskuuta 1905 Viipuri – 29. heinäkuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen saksofonisti.Kaartinen meni 13-vuotiaana soitto-oppilaaksi Karjalan Kaartin soittokuntaan. Hän oli klarinetistina tässä soittokunnassa ja Raskaan Tykistön Rykmentin soittokunnassa vuoteen 1925 saakka jonka jälkeen hän siirtyi vuoden ajaksi ensimmäiseksi klarinetistiksi ja saksofonisolistiksi Suomen Valkoisen Kaartin soittokuntaan. Kaartinen suoritti 1925 lopputukinnon Viipurin musiikkiopistossa ja opiskeli sitten Helsingin konservatoriossa. 1920-luvun lopulla Kaartinen oli saksofonistina Jambo-yhtyeessä joka esiintyi helsinkiläisissä ravintoloissa.Kaartinen lähti 1928 maailmankiertueelleen joka kesti kymmenen vuotta. Hän osallistui vuodenvaihteessa 1928–1929 Sydneyssä Australiassa järjestettyyn kansainväliseen saksofoninsoiton maailmanmestaruuskilpailuun johon otti osaa lähes 600 saksofonistia eri puolilta maailmaa. Kaartinen voitti kilpailun ja voittonsa ansiosta hän pääsi kilpailun järjestäneen Australian radion palvelukseen ja työskenteli sitten sekä solistina että kapellimestarina muun muassa Australiassa ja Uudessa Seelannissa.Kaartinen palasi Suomeen 1939 talvisodan aattona. Talvisodan aikana hän palveli Viipurin vartiopataljoonassa ja jatkosodan alussa Ässärykmentissä. Haavoituttuaan Kannaksella 1941 Kaartinen oli sitten lopun aikaa sodasta Puolustusvoimain viihdytysjoukoissa ja laivastossa. Sodan jälkeen hän toimi säveltäjänä, musiikkiarvostelijana ja eri orkesterien vierailevana solistina. Kaartinen sovitti ja johti myös elokuva- ja äänilevymusiikkia. Viimeksi Kaartinen oli vuodesta 1958 lähtien yli 20 vuoden ajan saksofonistina ja klarinetistina Kullervo Linnan Humppa-Veikot-yhtyeessä. Kaartinen sai valtion taiteilijaeläkkeen 1975.Kaartisen solistina esittämään ohjelmistoon kuuluivat muun muassa Claude Debussyn Rapsodia, Nikolai Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento ja Johannes Brahmsin Unkarilainen tanssi. Hän kirjoitti 1940-luvulla kaksi matkakirjaa ulkomaanmatkoistaan ja julkaisi LP-levyt Master of saxophone 1–2 1980-luvun lopulla.