Sarja: Komiteanmietintö = Kommittébetänkande 1990:44Asiasanat: osakeyhtiöt, yhtiöoikeus, osakkeet, optiot, pääoma

Sarja: Suomen kaupunkiliiton julkaisu. D 21Asiasanat: ruotsin kieli, asiakaspalvelu, kielikurssit

Muu(t) tekijä(t): Rafael Koskimies, Iivari Leiviskä ym.Sarja: Historian aitta XIAsiasanat: kulttuurihistoria, kansainvälinen politiikka, pienet valtiot, kulturhistoria, internationell politik, små stater

Muu(t) tekijä(t): Anja MeripirttiAlkuteos: The lost life of Eva BraunAsiasanat: historia, elämäkerrat, valtionpäämiehet, kansallissosialismi, rakastajattaret, saksa

Muu(t) tekijä(t): Jukka SaarikiviAlkuteos: Jennifer Government

Muu(t) tekijä(t): M Poljanovski, Irma KapanenAlkuteos: Ulica mladsego syna

Sarja: Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja 83

Asiasanat: perustuslait, federalismi, liittovaltio, valtioliitot

Muu(t) tekijä(t): Juhani Perttunen, Eero VilkkonenMerkinnät: omistajamerkintäSarja: Forum-oikeustiede

Muu(t) tekijä(t): Ulla RopponenSarja: KuvataskutietoAlkuteos: AtlasAsiasanat: kartastot, valtiot, maantiede, maanosat

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.

Muu(t) tekijä(t): Hanna Hietaluoma-Hanin, Heidi JohanssonAsiasanat: monikulttuurisuus, kulttuurienvälisyys, kulttuurikosketukset, kulttuurienvälinen vuorovaikutus

Muu(t) tekijä(t): L. Holm

9 x 13 cm. Wikipediasta; Roomalainen tervehdys (ital. saluto romano) on tervehtimiseen tai kunnioituksen osoittamiseen käytetty ele, jossa oikea käsi nostetaan vilkutusasentoon ilman vilkutukseen kuuluvaa toistuvaa sivuttaisliikettä.Roomalaisen tervehdyksen väitetään olleen antiikin roomalaisten sotilaallinen ja valtiollinen tevehdys, mutta tästä ei ole selkeitä todisteita.[1] Käsitys on saattanut syntyä 1700-luvulla[1] Ranskassa.Renessanssin jälkeen tervehdyksen ovat ottaneet käyttöön monet tahot. Yhdysvalloissa tervehdys tunnettiin Bellamyn tervehdyksenä keksijänsä Francis Bellamyn mukaan. Bellamyn tervehdyksellä vannottiin uskollisuutta Yhdysvaltain lipulle muun muassa kouluissa. Italian fasistit ottivat roomalaisen tervehdyksen käyttöön vuoden 1920 tienoilla ja fasistien vallan aikana se oli laajassa käytössä.[1] Fasistit omaksuivat tervehdyksen käytön kirjailija Gabriele D’Annunziolta, joka otti sen käyttöön vuonna 1919 johtaessaan italialaisten aktivistien tilapäisesti hallitsemaa Fiumen kaupunkivaltiota. D’Annunzio itse poimi sen ilmeisesti vuonna 1914 valmistuneesta, antiikin Roomaan sijoittuvasta italialaisesta historiallisesta spektaakkelielokuvasta Cabiria, jonka käsikirjoituksen laatimiseen hän itse oli osallistunut. Benito Mussolinin hallinto määräsi vuonna 1923 käyttämään roomalaista tervehdystä koulujen lipunnostoseremonioissa.[2]Natsi-Saksa seurasi perässä ja vuonna 1926 Kansallissosialistisen puolueen jäsenet alkoivat kättelyn sijaan tervehtiä toisiaan näin.[1] Siitä lähtien se on tunnettu ”natsitervehdyksenä”. Eräät muut tahot, mukaan luettuna Yhdysvaltain koulut, lopettivat tällöin tervehdyksen käytön.

Asiasanat: poliitikot, naiset, menestyminen, ministerit, yhteiskuntakehitys, naishistoria, sukupuoliroolit, tasa-arvo, käsitykset, poliittinen toiminta, hallitukset (valtiot)

Asiasanat: pääministerit, valtiovierailut

Muu(t) tekijä(t): Sophie Quinn-Judge, Ramachandra Guha ym.Asiasanat: poliitikot, historia, henkilöhistoria, poliittinen historia, politiikka, valtionpäämiehet, pääministerit, poliittinen toiminta, kiina

Merkinnät: omistajamerkintä (leima)Sarja: Taloustieteellisiä tutkimuksia / julk. Kansantaloudellinen Yhdistys 31

Sarja: Valtionarkiston monistesarja 2:1-3