Paul von Hindenburg (2. lokakuuta 1847 Posen, Preussi, nyk. Poznań Puolassa – 2. elokuuta 1934 Neudeck, nyk. Ogrodzieniec Puolassa) oli saksalainen sotamarsalkka ja poliitikko.Hindenburg syntyi Posenin provinssissa aateliseen sukuun. Wahlstattissa ja Berliinissä saamansa kadettikoulutuksen jälkeen hän taisteli vuonna 1866 Preussin–Itävallan sodassa Königgrätzin taistelussa ja 1870–1871 Saksan–Ranskan sodassa. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliksi ja vuonna 1914 sotamarsalkaksi. Hän toimi Saksan sotilasdiktatuurin johdossa vuosina 1916–1918 ja Saksan valtakunnanpresidenttinä vuosina 1925–1934. [2]

Uuno (Uno) Konstantin Soldan (9. heinäkuuta 1883 Viipuri – 21. helmikuuta 1954 Loimaa) oli suomalainen taidemaalari.Soldan opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1907–1908 ja 1909. Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosina 1911, 1915 ja 1921 sekä Suomen taideyhdistyksen näyttelyihin 1914 ja 1915. Soldan teki opintomatkan Saksaan 1922 ja hän teki myös maalauksia oleskellessaan Piestanyn kylpylässä Tšekkoslovakiassa vuonna 1931. Soldan asui suurimman osan elämäänsä Loimaalla ja hän vietti kesät Karkun seudulla. Soldan maalasi pääasiassa maisemakuvia sekä Loimaalta että Karkun seudulta. wiki

Asiasanat: yrityshistoriikit, osuustoiminta, lihateollisuus

Merkinnät: omistajamerkintäAsiasanat: osuustoiminta

Asiasanat: kuorot : mieskuorot

Asiasanat: historia, ulkopolitiikka, utrikespolitik

Jon Oscar Napoleon Esti (sukunimi aik. Tuuskas, 1. helmikuuta 1887 Uusikaupunki – 31. lokakuuta 1955 Pyhtää) oli suomalainen taidemaalari, lavastaja ja mainosmies.[1][2]Estin vanhemmat olivat lennätintarkastaja Johan Tuuskas (1849–1910) ja Johanna Sophia Grahn (1859–1944). Hän kävi koulua Uudessakaupungissa ja Loviisassa ja opiskeli sitten yksityisesti eri taiteilijoiden johdolla. Esti osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin 1911 ja 1914.[1][2]Esti toimi Helsingin Ruotsalaisen teatterin lavastajana 1905–1915. Hän oli erään elokuvayhtiön palveluksessa mainostaiteilijana 1935–1941 ja tämän jälkeen vapaana taiteilijana asuen Pyhtäällä, jossa hänellä oli oma ateljee Tuuskissa Munapirtin kylässä. Hän maalasi pääasiassa muotokuvia ja maisemia. Esti osallistui vuonna 1905 ns. Grafton-kivääreiden salakuljetukseen Suomessa ja ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi jääkärivärvärinä. Suomen sisällissodan aikana hän osallistui valkoisten joukoissa huhtikuussa 1918 Helsingin valtaukseen.[2]Esti oli naimisissa 1912–1920 Siiri Maria Kanervon kanssa ja 1925–1932 Irma Signhild Svenssonin kanssa. Molemmat liitot päättyivät avioeroon. Kolmannen kerran hän meni naimisiin 1938 Engla Rosalia Brandstacken kanssa.[2] wiki

Luutnantti Jorma Heiskanen (1914-1941) katosi jäljettömiin partioretkellä Ensossa jatkosodan alkupäivinä kesäkuussa 1941. Tulisieluinen pastori oli vihitty papiksi 1938, ja hänen maailmankatsomustaan leimasi kristillisyyden ohella AKS:n kansallinen henki. Talvisodassa Heiskanen toimi KTR 12:n patteriston pastorina Kollaalla. Kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan Kenttäpappina Kollaalla (WSOY 1941). Jatkosodan syttyessä hän toimi kolmannessa tiedotuskomppaniassa rintamakirjeenvaihtajana. Hänet julistettiin kuolleeksi 1948. Kirjailija Marjo Heiskanen on kirjoittanut syvän henkilökohtaisen elämäkerta- ja muistelmateoksen isoisästään ja hänen kohtalonsa satuttamasta perheestä. Työn pohjana on ollut runsas päiväkirja- ja kirjeenvaihtomateriaali, jonka kautta avautuu kuva 1930-luvun aateilmastossa kasvaneen vakaumuksen miehen elämään ja maailmankatsomukseen.

Sarja: Aamulehti 2Asiasanat: historia, historiikit, sanomalehdet, dagstidningar, historiker (verk)

Franz Albert Aleksandrovitš Seyn ( 1862 – 1918 Pietari) oli venäläinen kenraaliluutnantti ja Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1909–1917. Toisen sortokauden aikana kenraalikuvernöörinä toiminut Seyn jatkoi Nikolai Bobrikovin yhtenäistämispolitiikkaa Suomen autonomian kaventamiseksi.

Franz Albert Aleksandrovitš Seyn ( 1862 – 1918 Pietari) oli venäläinen kenraaliluutnantti ja Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1909–1917. Toisen sortokauden aikana kenraalikuvernöörinä toiminut Seyn jatkoi Nikolai Bobrikovin yhtenäistämispolitiikkaa Suomen autonomian kaventamiseksi.

Sarja: Historiallisia tutkimuksia 167Asiasanat: historia, työväenliike, ideologiat, kielenkäyttö