Sarja: Suomen ilmavoimien laivueet osa 2Asiasanat: talvisota, jatkosota, historia, historiikit, joukko-osastot, Lapin sota, Ilmavoimat, lentäjät, ilmasota, lentokoneet, sotilaslentokoneet, sotilasilmailu, pommikoneet

Elämäkerta kertoo Robbbie Williamsin huikeasta noususta musiikkimaailman valovoimaisemmaksi tähdeksi. Dimensiot 21 ¤ 15 cm. Kuvitettu.

Tämä on kirja nuoresta raumalaismiehestä, joka rakasti merta, mutta halusi lentää. Sotilaasta, joka joutui kaltaistensa nuorukaisten tavoin taistelemaan Suomen itsenäisyydestä. Alati itseään etsivästä runoilijasta, jonka taiteilijan sielussa ailahtelivat tunteet suurista intohimoista rakkauden tuomiin pettymyksiin. Ja lopulta kuolemasta, jonka hän niin usein ilmensi runoissaan aivan kuin aavistaen kohtalonsa. Levottomasta ajasta huolimatta tulevaisuus alkoi näyttää hyvältä, kun hän viimein löysi sen aidon ja tyydyttävän rakkauden. Tuo nuori luutnantti tiesi vaimonsa odottavan lasta, kun hän palavassa koneessaan syöksyi Suomenlahden aaltoihin kesäkuussa 1942. Matti Hämäläinen (aiemmin julkaistu Kolmen sodan pommittajat sekä Pommituslentolaivue 42) on toimittanut Risto Kuusavan kirjeistä ja päiväkirjasta sekä aikalaisten muistoista vaikuttavan kokonaisuuden. Kirjaan on valittu Kuusavan runotuotannosta 34 runoa. Kuusavan tuotantoa on esitetty mm. radio-ohjelmassa "Tämän runon haluaisin kuulla".

Merkittävän ranskalaisen kirjailijan ja lentäjän Antoine de Saint-Exupéryn kiehtova elämäkerta ilmestyy suomeksi marraskuun alussa. Saint-Exupéry tunnetaan parhaiten teoksistaan Pikku prinssi ja Yölento. Teos alkaa loistavalla ajankuvauksella Saint-Exupéryn nuoruusvuosista viime vuosisadan alun Ranskassa ja kirjailijanuran ensiaskeleista. Myöhemmin Saint-Exupéry tekee merkittävän lentäjänuran ranskalaisten lentoyhtiöiden palveluksessa Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kirja kuvaa siviili-ilmailun jännittävää historiaa sekä olosuhteita ja jokapäiväistä elämää kolmella mantereella. Seikkailuntäyteinen työ tarkoittaa tutustumista erilaisiin ihmisiin ja maailmankatsomuksiin, mikä heijastuu myöhemmin Saint-Exupéryn teoksissa, joiden filosofiset pohdinnat perustuvat tosielämän tapahtumiin. Kirja on historiallisesti mielenkiintoinen: Saint-Exupéry toimi sotakirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodassa ja Ranskan ilmavoimien kapteenina toisessa maailmansodassa. Teos kuvaa sodankäynnin inhimillisiä kärsimyksiä humanistin näkökulmasta. Sodan aikana Saint-Exupéry asui kaksi vuotta maanpaossa Yhdysvalloissa, jossa kaikenikäisiä puhutteleva mestariteos Pikku prinssi syntyi. Antoine de Saint-Exupéry katosi tiedustelulennolla Välimerellä 31. heinäkuuta 1944. Hänen kuolemansa olosuhteet ovat säilyneet mysteerinä tähän päivään saakka. Kirjan tekijä, arvostetun The Guardian -lehden Pariisin kirjeenvaihtaja Paul Webster on huolellisesti perehtynyt Saint-Exupéryn elämään ja persoonallisuuteen. Hän onnistuu luomaan todenmukaisen - toisinaan hyvin kriittisenkin - henkilökuvan omalaatuisesta kirjailijasta. Websterille myönnettiin kunniatohtorin arvonimi "Pétain's Crime" -teoksensa ansiosta vuonna 1998. Tekijä on päivittänyt kirjan tänä vuonna uusimmilla tiedoilla. Kirja on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys ja se on käännetty viidelletoista kielelle.

Blenheim-laivue - Lentolaivue 42 sodassaTalvisodan alussa vasta paperilla ollut Lentolaivue 42 sai pommikoneensa viimein 26. helmikuuta 1940. Vain viikon koulutuksen jälkeen laivue lähetettiin torjumaan Viipurinlahdella jäitse suomalaisten selustaan pyrkiviä vihollisjoukkoja.Jatkosodan alkuviikkoina yksikkö suoritti useita onnistuneita laivuepommituksia vihollisen ryhmityksiä ja kalustoa vastaan Laatokan tuntumassa. Jo kuukauden sotatoimien jälkeen tappiot ja lento-onnettomuudet olivat kuluttaneet kaluston vain muutamaan kunnossa olevaan Blenheimiin.Tilanne korjautui osittain vasta helmikuussa 1943, kun Lentolaivue 44 siirtyi Junkers-kalustoon luovuttaen jo talvisodassa olleet Blenheiminsä Lentolaivue 42:lle. Täyteen vahvuuteen (18 konetta) laivue pääsi saman vuoden lopulla, kun lentokonetehtaalta oli valmistunut 30 koneen sarja.Kesän 1944 suurhyökkäyksen torjuntaan Pommituslentolaivue 42 osallistui tehokkaasti lentäen reilusti enemmän sotalentoja kuin muut pommituslaivueet. Useilla laivuepommituksilla saatiin näyttäviä tuloksia aikaan. Ainoa ongelma oli Blenheimin vaatimaton pommikuorma.Kolme vuotta sodan päättymisen jälkeen pommikoneet poistettiin käytöstä Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti. Samalla laivueen seuraaja PLeLv 41 muunnettiin vielä hävittäjälaivueeksi, joka lensi Mersuilla neljä vuotta.

Muu(t) tekijä(t): Osmo JalovaaraAsiasanat: koulutus, lentäjät, sotilaslentäjät, sotilasilmailu

Asiasanat: henkilöhistoria, jalkapallo, urheilijat, jalkapalloilijat

Asiasanat: henkilöhistoria, jalkapallo, urheilijat, jalkapalloilijat

Muu(t) tekijä(t): Jari SiltakoskiSarja: KoalaveljeksetAsiasanat: lastenkirjallisuus, koala, kirjeet, kuvakirjat

Merilentolaivue - Lentolaivue 6 sodassaErillinen Lentolaivue, myöhemmin Lentolaivue 36, Lentolaivue 6 ja Pommituslentolaivue 6, oli ainoa laivue, jonka nimi muutettiin kolmesti sotien aikana. Laivue toimi koko sotatoimien ajan merivoimien hyväksi, tehtävänä merialueen valvonta ja siellä esiintyvien vihollisten torjunta.Laivueen toiminnallisen kohokohdan muodosti vuoden 1942 avovesikaudella käyty sukellusvenesota. Toukokuun lopun ja marraskuun alun välillä tehtiin parikymmentä varmaa sukellusvenehavaintoa, joissa kaikissa hyökättiin syvyyspommein veneiden kimppuun. Laivueen 2. lentue ilmoitti kaudella upottaneensa hyvässä uskossa kymmenen sukellusvenettä, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen pääsy Venäjän arkistoihin osoitti, että vain neljä tosiasiassa upotettiin tai osallistuttiin niiden upottamiseen.Keväällä 1943 saksalaisten laskema kaksinkertainen sukellusveneverkko Porkkalan ja Tallinnan välissä esti täysin veneiden pääsyn siitä länteen. Loppusota kuluikin sitten yksitoikkoisessa päivystyksessä merialuetta valvottaessa.Talvisodan aikana laivueen kalustona olivat vanhentuneet Ripon-koneet. Välirauhan aikana koneet korvattiin sotasaaliiksi saaduilla ja Valtion Lentokonetehtaalla kunnostetuilla koneilla, päätyyppeinä Tupolev SB -pommittajat ja Polikarpov I-153 -hävittäjät. Avovesikausina kalustoa täydennettiin eri tavoin hankituilla vanhentuneilla vesikoneilla.Tässä teoksessa käsitellään myös tilapäisesti perustettu Lentolaivue 15, joka erikoistui ambulanssi- ja propagandalentoihin sekä sissien lentokuljetuksiin ja huoltoon vuoden 1941 etenemisvaiheen ja seuraavan talven ajan.

Suomen ilmavoimien pommittajat - Historia, maalaukset ja merkinnät 1939-1945Suomen ilmavoimilla oli toisessa maailmansodassa poikkeuksellisen kirjava pommituskonekalusto, sillä sitä hankittiin mistä saatiin. Pommittajalaivueiden rungon muodostivat niin Englannista hankitut kuin kotimaassa lisenssillä valmistetut Bristol Blenheimit sekä saksalaiset Dornier Do 17:t ja Junkers Ju 88:t. Pahaa konepulaa paikkaamaan haalittiin myös venäläisvalmisteisia sotasaalispommikoneita.Kari Stenman ei Suomen ilmavoimien historian asiantuntijana juuri esittelyä kaipaa. Uusimmassa kirjassaan hän käy läpi Ilmavoimien sodan ajan pommittajakaluston ja perehtyy koneiden maalauksiin ja merkintöihin. Kirjassa on yli 100 ennennäkemättömän yksityiskohtaista ja tarkkaa Karolina Hołdan väriprofiilipiirrosta. Kirjan tekstiä ja taulukoita täydentävät 330 valokuvaa.Kirjassa käsitellyt konetyypit: Bristol Blenheim, Dornier Do 17 Z, Junkers Ju 88 A, Iljushin DB-3, Petljakov Pe-2, Tupolev SB, Westland Lysander, Fokker C.X ja Douglas DC-2.

Toisessa maailmansodassa Viro, Latvia ja Liettua joutuivat kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan välisen sodan taistelukentäksi. Sodan kuluessa Baltian maat joutuivat kummankin miehittämäksi, ja monet baltit joutuivat valitsemaan miehittäjien myötäilemisen ja partisaanitoiminnan välillä.Neuvostoliiton miehittämät Baltian maat joutuivat salamasodan taistelukentäksi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Kolmannen valtakunnan sotaonnen käännyttyä Baltiassa käytiin sodan verisimpiin lukeutuvia taisteluita, kun puna-armeija aloitti rynnistyksensä kohti Berliiniä. Satojatuhansia sotilaita kaatui Kuurinmaan motin taisteluissa sodan viimeisenä vuotena.Sota ja kuljetukset pakkotyöhön olivat verottaneet Baltian väestöstä yli kaksikymmentä prosenttia. Samalla rautaesirippu eristi alueen yli neljäksi vuosikymmeneksi. Aikalaiskertomuksiin ja arkistolähteisiin tukeutuen Prit Buttar kuvaa taidokkaasti itärintaman katkeraa taistelua ja näitä kolmea pientä valtiota, joiden kohtalo nivoutui kahden suurvallan sotavoimien voittoihin ja tappioihin.

Vedenalainen veljeskunta on sukellus Merivoimien vedenalaiseen toimintaan 1950-luvulta nykypäiviin saakka. Se kertoo pienen erikoisjoukon synnystä ja kehityksestä sekä sukeltajien vahvasta yhteenkuuluvuudesta.Merivoimissa oli ollut koko itsenäisyyden ajan työ- ja pelastussukellustoimintaa. Jatkosodan päättyessä sukeltajina palveli 50 miestä, mutta varsinaisesta sotilastehtäviin liittyvästä koulutushaarasta ei tuolloin vielä ollut kyse. Joitakin vuosia myöhemmin sukeltajia oli palveluksessa enää muutamia, ja koko vedenalaisen toiminnan osaaminen uhkasi hävitä. Merivoimissa kuitenkin tunnistettiin sukeltajien tarve sekä rauhan- että sodanajan tehtäviä silmällä pitäen. Sukeltajien katsottiin olevan erityisen hyödyllisiä sissitoiminnassa ja vedenalaisissa raivaustehtävissä.Kirjassa seurataan Merivoimien sukellustoiminnan vaiheita aina tähän päivään asti. Siinä tarkastellaan sekä koulutushaaran että sukellukseen liittyvän teknologian kehitystä. Oman osansa saavat kouluttajien ja kurssilaisten värikkäät tarinat vuosien varrelta. Milloin on kertausharjoituksissa pihistetty varuskunnan vartiomieheltä kivääri, milloin taas jätetty puoliksi nyljetty hirvi laiturille.Sukeltajakoulua pidetään haastavimpana sijoituspaikkana, jossa varusmies voi asevelvollisuutensa suorittaa. Kouluista kovimman on kuudenkymmenen vuoden aikana läpäissyt pari tuhatta miestä.Kirjaa varten on haastateltu kymmenittäin aikalaisia sekä käyty läpi tuhansia arkistolähteitä. Merkittävän erikoisjoukon historia on ensimmäistä kertaa koottu kirjaksi yksiin kansiin. Kirjan tekstiä täydentävät 150 valokuvaa sekä kurssimatrikkelit.

Muu(t) tekijä(t): Tuomo HämäläinenAsiasanat: päiväkirjat, sotilaat, sotapäiväkirjat, haavoittuneet