Toisessa maailmansodassa Viro, Latvia ja Liettua joutuivat kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan välisen sodan taistelukentäksi. Sodan kuluessa Baltian maat joutuivat kummankin miehittämäksi, ja monet baltit joutuivat valitsemaan miehittäjien myötäilemisen ja partisaanitoiminnan välillä.Neuvostoliiton miehittämät Baltian maat joutuivat salamasodan taistelukentäksi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Kolmannen valtakunnan sotaonnen käännyttyä Baltiassa käytiin sodan verisimpiin lukeutuvia taisteluita, kun puna-armeija aloitti rynnistyksensä kohti Berliiniä. Satojatuhansia sotilaita kaatui Kuurinmaan motin taisteluissa sodan viimeisenä vuotena.Sota ja kuljetukset pakkotyöhön olivat verottaneet Baltian väestöstä yli kaksikymmentä prosenttia. Samalla rautaesirippu eristi alueen yli neljäksi vuosikymmeneksi. Aikalaiskertomuksiin ja arkistolähteisiin tukeutuen Prit Buttar kuvaa taidokkaasti itärintaman katkeraa taistelua ja näitä kolmea pientä valtiota, joiden kohtalo nivoutui kahden suurvallan sotavoimien voittoihin ja tappioihin.

Vedenalainen veljeskunta on sukellus Merivoimien vedenalaiseen toimintaan 1950-luvulta nykypäiviin saakka. Se kertoo pienen erikoisjoukon synnystä ja kehityksestä sekä sukeltajien vahvasta yhteenkuuluvuudesta.Merivoimissa oli ollut koko itsenäisyyden ajan työ- ja pelastussukellustoimintaa. Jatkosodan päättyessä sukeltajina palveli 50 miestä, mutta varsinaisesta sotilastehtäviin liittyvästä koulutushaarasta ei tuolloin vielä ollut kyse. Joitakin vuosia myöhemmin sukeltajia oli palveluksessa enää muutamia, ja koko vedenalaisen toiminnan osaaminen uhkasi hävitä. Merivoimissa kuitenkin tunnistettiin sukeltajien tarve sekä rauhan- että sodanajan tehtäviä silmällä pitäen. Sukeltajien katsottiin olevan erityisen hyödyllisiä sissitoiminnassa ja vedenalaisissa raivaustehtävissä.Kirjassa seurataan Merivoimien sukellustoiminnan vaiheita aina tähän päivään asti. Siinä tarkastellaan sekä koulutushaaran että sukellukseen liittyvän teknologian kehitystä. Oman osansa saavat kouluttajien ja kurssilaisten värikkäät tarinat vuosien varrelta. Milloin on kertausharjoituksissa pihistetty varuskunnan vartiomieheltä kivääri, milloin taas jätetty puoliksi nyljetty hirvi laiturille.Sukeltajakoulua pidetään haastavimpana sijoituspaikkana, jossa varusmies voi asevelvollisuutensa suorittaa. Kouluista kovimman on kuudenkymmenen vuoden aikana läpäissyt pari tuhatta miestä.Kirjaa varten on haastateltu kymmenittäin aikalaisia sekä käyty läpi tuhansia arkistolähteitä. Merkittävän erikoisjoukon historia on ensimmäistä kertaa koottu kirjaksi yksiin kansiin. Kirjan tekstiä täydentävät 150 valokuvaa sekä kurssimatrikkelit.

Kahleista maan - Ilma-akrobaatteja ja pilvien huimapäitäLentosirkus Pilvien huimapäät kiersi maata 50-luvun alussa esittäen henkeäsalpaavia numeroita, joita saapui seuraamaan tuhansittain ihmisiä. Kesäisin näytöksiä pidettiin lentokentillä ja talvisin järvien jäiltä suoritetut esitykset sekä lennätykset toivat viihdettä syrjäisienkin seutujen asukkaille. Lentosirkuksen henkilökunta – ilma-akrobaatit, laskuvarjohyppääjät, lentäjät ja mekaanikot – olivat nuoria ilmailijoita ja varsinkin heidän talvikiertueensa ankarissa olosuhteissa etsivät vertaansa jopa maailmanlaajuisesti.Kahleista maan on sinivalkoinen ilmailutarina Suomesta, jolloin rakennettiin sotien jälkeistä parempaa tulevaisuutta. Sitä tekivät myös nämä nuoret huimapäät, jotka itseään säästämättä halusivat kohottaa ilmailun sodan aiheuttamasta aallonpohjasta – ylös huumaavaan korkeuteen.Kahleista maan on toimittaja, tietokirjailija Harri Mustosen neljäs teos. Mustonen on kirjoittanut artikkeleita ilmailusta ja etenkin ilmailun historiasta useisiin aikakauslehtiin. Esikoisteoksestaan Harmon-lentäjät hän sai Vuoden 2015 ilmailukirja -kunniamaininnan.

Valde Hämäläinen oli tyyni ja rohkea luutnantti, mutta myös leikinlaskija..

Muu(t) tekijä(t): Tuomo HämäläinenAsiasanat: päiväkirjat, sotilaat, sotapäiväkirjat, haavoittuneet

Menomatkalla radiohiljaisuus valottaa vähemmän tunnettua puolta Ilmavoimien sotien ajan toiminnassa. Miten hävittäjät ohjattiin kosketukseen? Miten kaukotoimintakoneille saatiin sanomat, paljastamatta operaatiota viholliselle? Miten ratkaistiin yhteistoiminta, kun yhteistätaajuutta ei ollut? Millä välineillä tämä tehtiin ja miten siinä onnistuttiin?Kirjassa käydään läpi merkittävin hävittäjä-, kaukotoiminta- ja yhteistoimintakoneiden radiokalusto sekä maaradio- ja suuntimoasemat. Kokonaiskuvan luomiseksi perehdytään viestitoiminnan kehittymiseen ja sen kannalta tärkeimpiin sotatapahtumiin laivue- ja rykmenttitasolla.

Matti Hämäläinen: Kolmen sodan pommittajat Pommituslentolaivue 42:n sotataival 1940-1944 (isbn 9789525186871, 2007)Kolmen sodan pommittajat on inhimillinen, huumorilla sävytetty, jännittäväkin kertomus suomalaisen pommikonelaivueen miesten matkasta talvi-, jatko- ja Lapin sodan taivaalla. Heidän sotansa ei ollut pelkästään taistelua ilmassa vaan myös pakomatkoja Karjalan synkillä saloilla, henkistä taistelua Venäjän sotavankileireillä ja sodan lopussa vielä saksalaisten vankina pohjoisen mutaisilla kärrypoluilla.Kirjassa ei ole unohdettu tärkeitä huoltojoukkoja ja se onkin kunnianosoitus kaikille pommittajalaivueen veteraaneille, jotka osaltaan tekivät mahdolliseksi elämämme täällä itsenäisessä Suomessa.Tämä teos on kirjoittajan yhdeksänvuotisen urakan tulos, jonka tekstiä täydentävät yli 120 ennen julkaisematonta valokuvaa. Kolmen sodan pommittajat -teosta pidetään yleisesti parhaana pommituslentäjistä koskaan kirjoitettuna kirjana.

Saksan vuoristojoukot osallistuivat toisen maailmansodan taisteluihin kaikilla rintamilla Lapista Afrikkaan ja Ranskasta Kaukasukselle. Vuoristojoukot tulivatkin tunnetuksi peräänantamattomina ja rohkeina sotilaina, jotka lähetettiin aina sinne missä tarve oli suurin. Vuoristojoukot taistelivat sodan ensimmäisestä päivästä viimeiseen niin soilla kuin vuorillakin, olosuhteiden vaihdellessa Lapin kylmyydestä Kreetan kuumuuteen. Huono sää ja vaikeat olot aiheuttivatkin usein enemmän kuolonuhreja kuin vihollinen. Kuvat ja tiiviit selostukset kertovat eliittijoukkojen maailmasta, jossa miehet lähetettiin usein suorittamaan vaikeita tehtäviä. Kirjassa ei ihannoida sotaa, vaan tarkoituksena on puolueettomasti kertoa, missä ja miten Saksan ja Itävallan vuoristojoukot taistelivat vuosina 1939-1945.Luokitus Sotataito. Sotatiede (udkf 355/359)Euroopan historia (udkf 940)Nykyaika (ykl 94.13)Aiheet 1939-1945 kuvateokset joukko-osastot erikoisjoukot saksalaiset sotarintama toinen maailmansota historia sotahistoria Saksa

Asiasanat: jatkosota, henkilöhistoria, lentäjät, sotilaslentäjät

Sarja: Suomen ilmavoimien laivueet osa 2Asiasanat: talvisota, jatkosota, historia, historiikit, joukko-osastot, Lapin sota, Ilmavoimat, lentäjät, ilmasota, lentokoneet, sotilaslentokoneet, sotilasilmailu, pommikoneet

Elämäkerta kertoo Robbbie Williamsin huikeasta noususta musiikkimaailman valovoimaisemmaksi tähdeksi. Dimensiot 21 ¤ 15 cm. Kuvitettu.

Muu(t) tekijä(t): Osmo JalovaaraAsiasanat: koulutus, lentäjät, sotilaslentäjät, sotilasilmailu

Asiasanat: henkilöhistoria, jalkapallo, urheilijat, jalkapalloilijat

Asiasanat: henkilöhistoria, jalkapallo, urheilijat, jalkapalloilijat

Puna-armeijan suurhyökkäys kesällä 1944 tuli yllätyksenä Suomen sodanjohdolle. Lentorykmentti 3:n komentaja everstiluutnantti Gustaf ”Eka” Magnusson oli kuitenkin aavistanut sodan lopputuloksen jo varhain ja toteuttanut hävittäjien johtamisjärjestelmän Kannaksella sekä laatinut lentorykmenttinsä vetäytymissuunnitelman. Näiden valmistelujen ansiosta vähälukuiset hävittäjämme kykenivät taistelemaan vihollisen ilmaylivoimaa vastaan ja aiheuttamaan hyökkääjälle tuntuvia tappioita.Eka Magnusson oli perehtynyt hävittäjien johtamiseen 30-luvulla tekemillään ulkomaankomennuksilla, mutta uudistusmielinen upseeri ei saanut vastakaikua Ilmavoimien johdolta ja hän joutui kamppailemaan näkemystensä puolesta vielä sotienkin aikana. Talvisodan syttyessä Magnusson joutui laivueenkomentajana epätoivoiseen tehtävään puolustaessaan pienellä hävittäjäosastolla Kannaksen ilmatilaa. Raskas kokemus sai hänet vakuuttumaan hyvin johdetun ja suorituskykyisen hävittäjäaseen tärkeydestä pienen maan puolustuksessa.Kun Suomen kohtalon hetki sitten koitti kesällä 1944, havaittiin Magnussonin luoman johtamisjärjestelmän merkitys puolustustaistelussa ja hänelle myönnettiin ansioistaan Mannerheim-risti. Myös alaiset arvostivat Magnussonia – hän oli komentaja, joka loi laivueensa hengen osallistumalla miestensä rinnalla ilmataisteluihin.Eka Magnusson on tunnettu saavutuksistaan hävittäjäkomentajana, mutta hän oli myös humanisti ja henkinen etsijä, joka perehtyi eri uskontoihin ja oli kiinnostunut teosofiasta sekä ruusuristiläisyydestä. Kirjan sivuilta piirtyykin kuva poikkeuksellisesta upseerista ja ihmisestä, joka kulki vankkumatta valitsemallaan tiellä. Kovakantinen 148 x 210 mm 394 sivua 160 kuvaa ISBN 978-952-229-200-1

Panssariässä Otto Cariuksen (1922–2015) muistelmateos on panssarisotakirjallisuuden klassikko. Hän tuhosi sotilasuransa aikana yli 150 vihollisvaunua, mutta myös muuta kalustoa – eritoten vaikeasti havaittavia panssarintorjuntatykkejä, joita hän piti pahimpana vastuksenaan. Carius palkittiin ritariristillä sekä tammenlehvällä, ja hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä vaununjohtajista.Otto Carius palveli kevyen panssarivaunun lataajana Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Pian hänet kuitenkin ylennettiin vaununjohtajaksi. Keväällä 1943 Carius komennettiin 502. raskaaseen panssarivaunupataljoonaan, joka oli varustettu Tiger I -vaunuilla. Lyhyen koulutuksen jälkeen yksikkö siirrettiin pikakuljetuksena Leningradin rintamalle, jossa Tigereitä käytettiin ”palokuntana” aina siellä, missä tilanne oli vaikein. Itärintaman olosuhteet kuluttivat vaunuja ja miehiä. Kesäisin kiusana oli pöly, talvisin pakkanen ja lumi, ja muulloin upottava muta. Keväällä 1944 Otto Carius osallistui kiivaisiin taisteluihin Narvan rintamalla. Heinäkuussa hän haavoittui vaikeasti taisteluissa Latvian alueella, ja toivuttuaan palveli länsirintamalla Jagdtiger-komppanian päällikkönä.Sodan jälkeen Otto Carius kouluttautui farmaseutiksi. Hänen sodanaikainen työkalunsa oli tehnyt entiseen panssarimieheen niin suuren vaikutuksen, että hän nimesi liikkeensä ”Tiger-apteekiksi”. Suomennos Raimo Malkamäki Kovakantinen 148 x 210 mm 352 sivua + kuvaliite 32 sivua 58 kuvaa ISBN 978-952-229-164-6