Missä äiti on?Aleksi on juuri täyttänyt kolme vuotta eikä ymmärrä, mihin äiti on kadonnut.Isä Antti keittää aamupuuron, nostaa Aleksin potalle, vie hänet päiväkotiin ja menee itse töihin. Arki jatkuu, vaikka äitiä ei ole. Äiti Maria on kuollut.Jos aikuisen on vaikeaa välillä uskoa kuolemaa todeksi, miten vaikeaa se onkaan pienelle lapselle, jonka maailmassa moni mielikuvituksellinen asia voi olla totta. Pieni lapsi toivoo pitkään, että kuollut vanhempi tulisi takaisin kotiin.Tässä kirjassa käydään läpi, kuinka pieni lapsi saattaa käyttäytyä vanhemman kuoleman jälkeen, ja esitellään keinoja, joilla pientä lasta voi auttaa surussa. Lapsen surua avaavat kirjassa lastenpsykiatri sekä vaativan erityistason psykoterapeutti, joka on selvittänyt pienten lasten perheiden selviytymistä, kun toinen vanhemmista sairastuu syöpään.

Oli Vappuaamupäivä. Isä Heimo oli tapansa mukaan herännyt aikaisin ja käynyt aamulenkillä läheisessä metsässä. Vasta muutama sinivuokko oli kukassa eikä hän raaskinut poimia niitä. Äiti Hertta haluaisi mielellään nukkua aamulla pitempään, mutta tänään hän nousi aikaisin, koska halusi paistaa kaksosille aamuyllätykseksi heidän parasta herkkuaan - munkkeja. Simapullot oli pidetty piilossa lapsilta - ja isältä - kellarissa, sillä muuten ne varmaan olisi tyhjennetty jo ennen vappua. Kaksoset Heikki ja Hilkka olivat saaneet simaa viimeksi 6-vuotispäivillään edellisenä syksynä. Lasten mielestä äidin hunajasima ja munkit olivat maailman parhaita. Vappuna oli aina kaikkea muutakin kivaa. He olivat jo puhallelleet ilmapalloja ja heitelleet serpentiinejä. Tänään iltapäivällä olisi vielä yksi vuoden kohokohta: siinä koulussa, jonne hekin ensi syksynä pääsisivät, pidettiin lastenjuhlat! Nyt sai vihdoin pukea kevätvaatteet... Heikki oli saanut uuden lippiksen ja Hilkalle äiti oli ommellut kukkahameen. Onneksi tänään ei satanut lunta kuten viime vappuna. Isä veisi lapset juhliin. Äiti ei jaksanut lähteä, sillä nykyään häntä usein väsytti. Syy siihen oli kyllä aika mukava: hiiriperheeseen odotettiin vauvaa. Heikki toivoi poikaa ja Hilkka tietysti tyttöä. Kaksoset olivat jo monta kertaa kokeilleet vauvanvaunujen työntämistä. Se oli kivaa! Ihan pian olisi toinenkin jännittävä päivä: äitienpäivä! Esikoulussa oli jo aloitettu lahjan ja kortin teko. Äitiä odotti yllätys... tai siis kaksi yllätystä. Mitähän Hiiritalossa tapahtuu äitienpäivänä?

Kuvataiteilija Vappu Heiska (1921-1993)Taidemaalari Jonas Heiskan ja pianonsoitonopettaja Maikki Heiskan (os. Aro) ainoa lapsi, tytär Vappu Annikki Jonaksentytär syntyi 29.4.1921 Jyväskylässä. Molemmat vanhemmat olivat taiteellisia, isä Jonas oli taidemaalari ja harrastelijamuusikko soittaen viulua ja huilua Jyväskylän amatööriorkesterin vakituisessa kokoonpanossa ja äiti oli pianonsoiton- ja laulunopettaja. Vapun taipumukset ja mielenkiinto kohdistuivat jo varhain kuvataiteisiin. Äiti tallensi "Vapun käsialoja" jo vuonna 1924. Monet perheen posliinilautaset saivat koristeeksi pöllöjä Vapun käsissä. Omapäinen tytär kieltäytyi isän neuvoista ja ohjeista, vaikka isä yritti ohjata tytärtään taiteenteossa.Koulunkäynnin Vappu aloitti yksityisesti, koska isä Jonas ei antanut rokottaa tytärtään eikä tähän aikaan kansakoulua saanut käydä ilman rokotusta. Opettajana toimi vanhako serkku, jolle Vappu omien sanojensä mukaan oli "kelju oppilas". Kahden vuoden kotiopetuksen jälkeen Maikki äiti halusi tyttärensä "oikeaan" kouluun oppimaan tapoja ennen oppikoulua. Vappu kävi seminaarin yhteydessä olevaa ns. osastokoulua kaksi vuotta. Koulunkäynti ei Vappua erityisesti kiinnostanut, mutta hän sai kuitenkin suhteellisen hyvän todistuksen ja näin saattoi pyrkiä yhteislyseoon. Vappu Heiska pääsi ylioppilaaksi vuonna 1940 Jyväskylän yhteislyseon uuskielis-kansantaloudelliselta linjalta vaihtelevalla menestyksellä käydyn oppikoulun jälkeen.Sota-aikana Vappu Heiska joutui osallistumaan työpalveluun. Kouluaikana vuonna 1938 hän oli Toivakassa Leppäveden jäällä tähystämässä viholliskoneita. Seuraavana vuonna hän liittyi Lotta-järjestöön ja joutui sairaalatöihin, ensin Jyväskylän yhteislyseoon ja vuonna 1942 Kinkomaan sairaalaan ja myöhemmin Syvärin rannalla sijaisevaan kaksoisluostariin. Syvärillä Vappu Heiskalla oli mukanaan vesivärit ja niin työajan jälkeen syntyi useita akvarelleja luostarista ja sen ympäristöstä.Välirauhan aikana tammikuussa 1941 Vappu Heiska aloitti opinnot Ateneumissa ja syksyllä 1942 hän jatkoi opintoja Taideteollisuuskeskuskoulun (sittemmin Taideteollinen korkeakoulu, nyk Aalto-yliopisto) piirustuksenopettajien valmistusosastolla, josta hän valmistui 1945. Vappu Heiska jatkoi opintojaan sodan jälkeen Suomen Taideakatemien koulussa josta valmistui vuonna 1948. Piirustustaitojaan hän hioi Helsingin yliopiston piirustussalissa 1948. Opettajanammattiin hän hankki lisäoppia Jyväskylän kesäyliopistossa suorittamalla kasvatusopin approbaturin vuonna 1947 ja psykologian approbaturin 1949. Alkuvuonna 1950 Vappu Heiska sai loppuun auskultointinsa Helsingin tyttönormaalilyseossa ja oli pätevä sekä suomen- että ruotsinkielisiin kuvaamataidon- ja kirjoituksenopettajan virkoihin.Keski-Suomeen Vappu Heiska palasi 1950, kun hän sai kuvaamataidonopettajan paikan Saarijärven yhteiskoulusta. Saarijärveltä hän siirtyi Jyväskylän maalaiskuntaan Vaajakosken yhteiskouluun kuvaamataidon lehtoriksi, täällä hän toimi vuoteen 1972 asti. Siirtyessään opettajaksi Vaajakoskelle Vappu Heiska muutti lapsuuden kotiinsa Kramsunkadulle äitinsä luokse.Maisemamaalaus oli luonteenomaista Vappu Heiskan taiteessa, erityisesti hän maalasi Italian ja Lapin luontoa. Hän viimeisteli työnsä kotona atejeessa ottamiensa valokuvien perusteella. Toisin kuin isä Jonas, Vappu ei ollut kiinnostunut kuvaamaan keskisuomalaista luontoa. Ensimmäinen muotokuvakausi oli 1950-luvulla ja toinen 1970-luvulla. Useilla Italian matkoila syntyi runsaasti luonnosmaisesti käsiteltyjä tytön- ja pojanpäitä. Vappu Heiskan ilmaisun väline oli lähes aina hiili tai tussi. 1960-luvun alkupuolen voimakkaassa luomisvaiheessa hän käytti sivellintä. Lukuisilla Italian matkoilla Heiska tutustui goottilaisiin katedraaleihin, joiden tunnelmien taitavana kuvaajana hänet tunnetaan.Grafiikka oli uusi ilmaisuväline, johon Vappu Heiska tutustui 1980-luvulla Jyväskylässä grafiikan työpajatoiminnan myötä. Litografioita hän teki seuraavan viiden vuoden ajan, kunnes joutui terveyssyistä lopettamaan.Vappu Heiska piti useita yksityisnäyttelyitä, kotikaupungin lisäksi muun muassa Helsingissä Tampereella, Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Oulussa sekä osallistui useihin yhteisnäyttelyihin. Hänen teoksiaan on kotien lisäksi useissa julkisissa kokoelmissa.Perheetön Vappu Heiska asui Kramsunkadun ateljeekodissa kissojensa kanssa kuolemaansa asti. Hän kuoli 72-vuotiaana isänsä syntymäpäivänä 13.10.1993. Vappu Heiska testamenttasi omaisuutensa, Kramsunkadun ateljeetalon sekä 799 taideteosta, Jyväskylän kaupungille. Vappu Heiskan toiveena oli, että Älylässä sijaitsevaa Heiskan taloa pihapiireineen hoidetaan osana kaupungin museokokonaisuutta. Heiskan taiteilijakoti kuuluu Keski-Suomen museoon.

USA - 1996, November 1st:Madonna and Child/Madonna (Äiti) ja lapsi.Ensipäiväleima, valmis kokoelmasivu sisältää sekä itse postimerkin/postimerkit että paino- ja julkaisutiedot sekä sisältökuvauksen. Hieno valmis keräilysivukohde.<br/><br/>Postikulut 1,40 e v. 2018

Äiti, mitä minä tekisin? - Työskentelyä lapsilleTekijä: Holmström Hildur et al. ISBN: Tuoteryhmä: Käsityöt Kustantaja:Gummerus Kieli: suomiPainovuosi: 1919Painos: 1Sivumäärä: 120Sidonta: Sidottu, kuvakannet

Onnen tyttäret, 1996. Kertomus kolmesta sukupolvesta, äideistä, tyttäristä ja heidän miehistään, rakastamisesta ja perinteistä. Anna Matintalo, Kevätniemen vanha emäntä, on hankkinut farkut ja leikkauttanut hiuksiinsa uuden tyylin. Tyttäret huolestuvat, vanha äiti vain näyttää nuorentuvan, ja he itse väsyvät jo omiin tyttäriinsä ja näiden lapsosiin. Annan omat tyttäret loukkaantuvat, kun äiti ei järjestäkään jokavuotista joulua Kevätniemessä vaan lähtee matkalle. Onko Annalla uusi mies? Kesällä tulee yllätyskutsu Annan syntymäpäiville Kevätniemeen. Kellonaikakin on määrätty. Mitä Kevätniemessä tapahtuu?<br/><br/>Postikulut pienlähete alle 1 kg 4,30 e v. 2016

Hyvä päivää. Loimaan Pildolasta Helmikuun 17.päivä 1882. Tällä mutamalla sanalla lähestymme mee Wanha isä ja äiti teitä rakkat lapsemme ja tietä annamme että olemme tervet... -kansanmiehen kirje lapsilleen<br/><br/>22 x 27 cm.

arthur maxwell-

Kannen sisäpuolella ex-libris. Näyttelijä Peter Franzénin esikoisromaani on liikuttava ja herkkävireinen kasvutarina Pohjois-Suomesta. Pieni poika avaa silmänsä aamulla, auringonvaloa ihmetellen. Ruokailua, leikkejä, ulkoilua. Kaikki tuntuu hellyttävän tutulta, jopa idylliseltä. Vähitellen keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Isä katoaa, äiti vie lapset isovanhempien luokse. Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heidän osaamistaan. On täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mutta mitä tapahtuu lapselle kun tämä kuva särkyy ja arjessa leijuva uhka muuttuu jokapäiväiseksi? Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseista riisuvan herkkä mutta myös riemastuttavan hauska kasvukuvaus. Franzén tavoittaa mainiosti pikkulasten tavan katsoa maailmaa. Tarinaa kuljetetaan pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuus ei olekaan enää sitä mitä lapsi luuli sen olevan. Peter Franzén osaa tislata tärkeän epätärkeästä, kirjoittaa arvaamattomista ja läikehtelevistä yksityiskohdista. Romaani on osa suomalaisen kirjallisuuden syvien lapsuuskuvausten vankkaa traditiota.

Sarja: Ensi kotien liiton julkaisu 3

Sarja: Ensi kotien liiton julkaisu 3

Sarja: Ensi kotien liiton julkaisu 3

Alun perin vuonna 1961 julkaistu klassinen joulutarinassa äiti kertoo lapselleen tarinan ensimmäisestä joulusta jolloin jouluyönä talliin jonka päällä loisti tähti, syntyi lapsi.Äidin kertoessa tarinaa, lapsi kokee asian kuin se olisi tapahtunut heidän oman kotipihansa tallissa.

Sarja: Ensi kotien liiton julkaisu 3

Anna Bergman - Kuuluisan isän tyttö, 1988. 1. painos. Kuuluisan isän tyttö on satuttava tositarina siitä, millaista on olla uralleen kokonaan omistautuneiden, mainetta ja tunnustusta havittelevien vanhempien lapsi. Anna Bergman kertoo vähin sanoin mutta riipaisevasti lapsuudestaan jota hallitsivat kiivas, rakkaudeton isä ja kaunis, hermoherkkä äiti, vanhempien avioeroa seuranneista raskaista kokemuksista, juurettomasta, kirjavasta elämästään.<br/><br/>Postikulut Helposti-kuoressa 4,30€ v. 2017-18Ilman tukea ja kannustusta Anna joutuu tuuliajolle, etsimään omin päin sitä rakkautta ja lämpöä mitä vaille hän lapsena jäi. Annan koko elämää sävyttää ristiriitainen suhde isään: toisaalta hän jatkuvasti ihailee tätä ja kaipaa isän hyväksyntää, toisaalta hän tuntee katkeruutta ja haluaa vapautua riippuvuudestaan tähän.Kuuluisan isän tyttö on poikkeuksellisen rehellinen, mutkaton ja lämmin kirja, jonka kuvaamat kokemukset ja tunnelmat ovat tuttuja hyvin monelle.

Kotiliesi 1941 nr 14-15 heinäkuun II - elokuun I sis. mm. seur. artikkelit / kuvat / mainokset; Kansikuvitus Martta Wendelin, Lea Vehmanen - Virike-ryijy, Säilöminen, Suuri vastuu kannetaan yhteisvoimin, Kodeista isänmaalle - kaatuneitten sotilaiden äitien esittelyä, Tohtori Varpu Leppo - vauvojen vaivat kesäkuumalla, Alttarin äärestä isänmaan asialle, Äiti ja lapsi - uimarannan reippaat, Mary Olki - Reikäompelu on kaunista taidetta, Kultamuuraimet, Kypsyvät marjat, Lehmän herkkua, Kieku ja Kaiku, Atamon, ym.21 x 29 cm.