Suomen ilmavoimien laivueet -sarjan neljäs osa kertoo Pommituslentolaivue 48:n vaiheista jatko- ja Lapin sodassa. Neljäkahdeksan oli numerojärjestyksessä Lentorykmentti 4:n neljäs ja samalla sen viimeisin laivue. Laivue perustettiin vuoden 1941 lopulla ensin koulutusyksiköksi, mutta sen saatua myöhemmin DB-3- ja Pe-2-pommikoneita, voitiin niillä aloittaa sotalennot asemasotavaiheessa.Laivueen päätyönä olivat ilmakuvaus sekä tiedustelu ja sen yhteydessä suoritetut häirintäpommitukset Petljakov Pe-2 -koneilla. Iljushin DB-3 -kalustolla taas suoritettiin pommituksia niin yksittäisin konein kuin koko laivueenkin voimalla. Pommituslentolaivue 48 oli mukana myös koko rykmentin voimin suoritetuissa osastopommituksissa. Neljäkahdeksaa ajatellaan usein laivueena, joka lensi pääasiassa sotasaalispommittajilla, mutta vuoden 1943 lopulla se sai kalustokseen toistakymmentä uutta Valtion lentokonetehtaalla valmistettua Bristol Blenheim -pommittajaa. Näillä se osallistui muiden nelosrykmentin laivueiden lailla kesän 1944 koviin torjuntataisteluihin.Laivue 48:n historiaan liittyy olennaisena osana myös Erillinen valokuvauslentue, jonka toimintaa käsitellään tässä kirjassa. Kirjassa julkaistaan ensimmäistä kertaa monia ainutlaatuisia ilmavalokuvia näiltä vaarallisilta tiedustelulennoilta. Vielä vähän ennen kesäkuun 1944 suurhyökkäystä laivue 48:n Pe-2-kuvauskoneet kävivät tiedustelemassa ja kuvaamassa vihollisjoukkojen keskityksiä ja varustelutöitä. Näistä kuvista käy aukottomasti ilmi, että tiedustelutuloksien puutteesta sodanjohdon valmistautumattomuus ei ainakaan ollut kiinni.Ja kuten kaikissa muissakin nelosrykmentin laivueissa, tappiot seurasivat myös neljäkahdeksaa. Koneidensa mukana menehtyneet tai kadonneet nuoret miehet maksoivat kovan hinnan palvellessaan Suomen ilmavoimissa sotien aikana. Olkoon tämä viimeinen nelosrykmentin pommituslentäjistä kertova teos kunnianosoitus heille ja kaikille heidän tovereilleen niin maassa kuin ilmassakin.

Lentolaivue 46 perustettiin ilmavoimien uudistuksen yhteydessä vuonna 1933. Kalustokseen se sai ajanmukaiset pommikoneet 1937, jolloin ensimmäiset Englannista ostetut Bristol Blenheim -koneet saapuivat Suomeen. Kolmekymmentäluvun loppu sujuikin uusiin koneisiin totutellessa. Talvisodan sytyttyä laivueen lentäjät olivat päättäneet, että kampoihin laitetaan tuli mitä tuli. Päätöstä ei muuttanut edes se, että laivue kärsi ensimmäiset tappionsa jo heti ensimmäisellä sotalennolla. Peräänantamattomat taistelut päättyivät maaliskuussa 1940 rauhansopimukseen, josta monet pommituslentäjät ennustivat lyhytkestoista. Ennustus toteutui, ja laivue kävi jatkosotaan miltei samoin voimin kuin edellisen päättyessä. Sotiminen tosin loppui tappioiden jälkeen heti alkuunsa, kun neljäkuutosella oli viikon kuluttua jäljellä enää yksi pommikone. Loppuvuodesta 1941 saatiin tieto, että Luftwaffelta saadaan lahjoituksena Dornier Do 17 Z pommittajia. Edessä oli matka Saksaan koneita noutamaan. Ensimmäiset ”Lentävät lyijykynät” saapuivat Suomeen tammikuussa 1942. Muiden pommituslentolaivueiden tapaan laivue 46 suoritti lukuisia pommitus- ja tiedustelutehtäviä. Lisäksi Dorniereilla kuvattiin paljon sekä pudotettiin kaukopartioille välttämättömiä tarviketäydennyksiä. Neljäkuutonen osallistui myös tappiollisiin Sekehen ja Lavansaaren pommituksiin, joissa tappioihin oli pääsyynä komentoportaassa tehdyt vakavat virheet.Vuoden 1943 lopulla laivueeseen perustettiin jälleen kolmas lentue, kun se sai kalustokseen venäläisiä Iljushin-sotasaalispommittajia. Dornier-vahvuuden kutistuttua kolmoslentue tuli tarpeeseen, sillä kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua laivue rahtasi tauotta pommeja Kannakselle tappioista välittämättä.Vihollisuuksien päättyessä neljäkuutosen konekalusto oli suurimmaksi osaksi tuhoutunut. Kaikkien osalta sotiminen ei kuitenkaan vielä päättynyt vaan se jatkui Lapin sodassa, jossa laivueelle tuli lisää tappioita. Huhtikuun 4. päivänä 1945 suoritettiin laivueen viimeinen sotalento.Suomen ilmavoimien sodanajan laivueista kertova sarja jatkuu nyt Matti Hämäläisen kirjoittamalla Pommituslentolaivue 46-kirjalla. Hämäläinen kirjoittaa asiantuntevalla ja taidokkaalla tyylillään suomalaisen pommikonelaivueen mukaansatempaavista vaiheista. Tekstiä täydentävät sadat harvinaiset ja ennen julkaisemattomat valokuvat.

Kansa taisteli 1970 nr 8, Luumäen ja Miehikkälän miehet lähtivät sotapolulle, kone jäi miehet palasivat lentolaivue 16 pommituslento, maantien katkaisu Prääshän pohjoispuolella syyskuussa 1941

18 x 26 cm kirja. Kirja on käyttämätön, niin sanottu näytevarastopalautus.

Suomen ilmavoimien laivueet osa 3Lentolaivue 46 perustettiin ilmavoimien uudistuksen yhteydessä vuonna 1933. Kalustokseen se sai ajanmukaiset pommikoneet 1937, jolloin ensimmäiset Englannista ostetut Bristol Blenheim -koneet saapuivat Suomeen. Kolmekymmentäluvun loppu sujuikin uusiin koneisiin totutellessa. Talvisodan sytyttyä laivueen lentäjät olivat päättäneet, että kampoihin laitetaan tuli mitä tuli. Päätöstä ei muuttanut edes se, että laivue kärsi ensimmäiset tappionsa jo heti ensimmäisellä sotalennolla. Peräänantamattomat taistelut päättyivät maaliskuussa 1940 rauhansopimukseen, josta monet pommituslentäjät ennustivat lyhytkestoista. Ennustus toteutui, ja laivue kävi jatkosotaan miltei samoin voimin kuin edellisen päättyessä. Sotiminen tosin loppui tappioiden jälkeen heti alkuunsa, kun neljäkuutosella oli viikon kuluttua jäljellä enää yksi pommikone. Loppuvuodesta 1941 saatiin tieto, että Luftwaffelta saadaan lahjoituksena Dornier Do 17 Z pommittajia. Edessä oli matka Saksaan koneita noutamaan. Ensimmäiset ”Lentävät lyijykynät” saapuivat Suomeen tammikuussa 1942. Muiden pommituslentolaivueiden tapaan laivue 46 suoritti lukuisia pommitus- ja tiedustelutehtäviä. Lisäksi Dorniereilla kuvattiin paljon sekä pudotettiin kaukopartioille välttämättömiä tarviketäydennyksiä. Neljäkuutonen osallistui myös tappiollisiin Sekehen ja Lavansaaren pommituksiin, joissa tappioihin oli pääsyynä komentoportaassa tehdyt vakavat virheet.Vuoden 1943 lopulla laivueeseen perustettiin jälleen kolmas lentue, kun se sai kalustokseen venäläisiä Iljushin-sotasaalispommittajia. Dornier-vahvuuden kutistuttua kolmoslentue tuli tarpeeseen, sillä kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua laivue rahtasi tauotta pommeja Kannakselle tappioista välittämättä.Vihollisuuksien päättyessä neljäkuutosen konekalusto oli suurimmaksi osaksi tuhoutunut. Kaikkien osalta sotiminen ei kuitenkaan vielä päättynyt vaan se jatkui Lapin sodassa, jossa laivueelle tuli lisää tappioita. Huhtikuun 4. päivänä 1945 suoritettiin laivueen viimeinen sotalento.Suomen ilmavoimien sodanajan laivueista kertova sarja jatkuu nyt Matti Hämäläisen kirjoittamalla Pommituslentolaivue 46-kirjalla. Hämäläinen kirjoittaa asiantuntevalla ja taidokkaalla tyylillään suomalaisen pommikonelaivueen mukaansatempaavista vaiheista. Tekstiä täydentävät sadat harvinaiset ja ennen julkaisemattomat valokuvat.

Matti Hämäläinen: Kolmen sodan pommittajat Pommituslentolaivue 42:n sotataival 1940-1944 (isbn 9789525186871, 2007)Kolmen sodan pommittajat on inhimillinen, huumorilla sävytetty, jännittäväkin kertomus suomalaisen pommikonelaivueen miesten matkasta talvi-, jatko- ja Lapin sodan taivaalla. Heidän sotansa ei ollut pelkästään taistelua ilmassa vaan myös pakomatkoja Karjalan synkillä saloilla, henkistä taistelua Venäjän sotavankileireillä ja sodan lopussa vielä saksalaisten vankina pohjoisen mutaisilla kärrypoluilla.Kirjassa ei ole unohdettu tärkeitä huoltojoukkoja ja se onkin kunnianosoitus kaikille pommittajalaivueen veteraaneille, jotka osaltaan tekivät mahdolliseksi elämämme täällä itsenäisessä Suomessa.Tämä teos on kirjoittajan yhdeksänvuotisen urakan tulos, jonka tekstiä täydentävät yli 120 ennen julkaisematonta valokuvaa. Kolmen sodan pommittajat -teosta pidetään yleisesti parhaana pommituslentäjistä koskaan kirjoitettuna kirjana.9789525186291

Sarja: Finnish Air Force squadrons vol 1Asiasanat: historia, historiikit, joukko-osastot, Ilmavoimat

Risto Kuusava: Meren ja taivaan runoilija (isbn 9525186199, 2001)Tämä on kirja nuoresta raumalaismiehestä, joka rakasti merta, mutta halusi lentää. Sotilaasta, joka joutui kaltaistensa nuorukaisten tavoin taistelemaan Suomen itsenäisyydestä. Alati itseään etsivästä runoilijasta, jonka taiteilijan sielussa ailahtelivat tunteet suurista intohimoista rakkauden tuomiin pettymyksiin. Ja lopulta kuolemasta, jonka hän niin usein ilmensi runoissaan aivan kuin aavistaen kohtalonsa.Levottomasta ajasta huolimatta tulevaisuus alkoi näyttää hyvältä, kun hän viimein löysi sen aidon ja tyydyttävän rakkauden. Tuo nuori luutnantti tiesi vaimonsa odottavan lasta, kun hän palavassa koneessaan syöksyi Suomenlahden aaltoihin kesäkuussa 1942.Matti Hämäläinen (aiemmin julkaistu Kolmen sodan pommittajat sekä Pommituslentolaivue 42) on toimittanut Risto Kuusavan kirjeistä ja päiväkirjasta sekä aikalaisten muistoista vaikuttavan kokonaisuuden. Kirjaan on valittu Kuusavan runotuotannosta 34 runoa. Kuusavan tuotantoa on esitetty mm. radio-ohjelmassa ?Tämän runon haluaisin kuulla?.Uusi, lukematon teos, ns. myyntivarastopalautus.

Tämän kohteen toimituskulut 5,00€. Useamman kohteen kulut kokonaisuuden mukaan. Max 9,00€ (suomeen)

Asiasanat: sotahistoria, toinen maailmansota, Ilmavoimat, sotavangit, sotilaslentäjät, venäläiset, ilmasota, pommitukset, sotilaslentokoneet, pommikoneet, pakkolaskut, lapinjärvi

Sarja: Suomen ilmavoimien laivueet osa 2Asiasanat: talvisota, jatkosota, historia, historiikit, joukko-osastot, Lapin sota, Ilmavoimat, lentäjät, ilmasota, lentokoneet, sotilaslentokoneet, sotilasilmailu, pommikoneet

Valtakunnankotka – Napapiiriltä suihkuhävittäjän ohjaimiinInsinööriyliluutnantti Wolfgang Wollenweber lensi toisen maailmansodan aikana monilla eri lentokonetyypeillä. Kaksi hänen lentämäänsä konetyyppiä olisi tuskin voinut enempää poiketa toisistaan: kaksimoottorinen raskashävittäjä Messerschmitt Bf 110 ja suihkuhävittäjä Heinkel He 162.Lentokoulutuksen jälkeen Wollenweber komennettiin Hävittäjärykmentti 5:een Jäämeren rannalle. Hän lensi maineikkaassa ”Mäyräkoiralentueessa” laivasaattueiden suojauslentoja Pohjois-Atlantilla sekä pommituslentoja Murmanskin alueelle. Hän ampui lyhyessä ajassa alas useita venäläiskoneita. Myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoisena valtakunnanpuolustukseen sekä sai jatkokoulutuksen Focke-Wulf Fw 190 -hävittäjään sekä Messerschmitt Me 163 -rakettihävittäjään.Ehkä jännittävimmät sotalentonsa Wolfgang Wollenweber lensi sodan lopussa Heinkel He 162:lla lentueenpäällikkönä suihkuhävittäjillä varustetussa Hävittäjärykmentti 1:ssä. Kolmannen valtakunnan johdon utopistisissa kuvitelmissa jopa Hitler-nuoret olisivat lentäneet tällä vallankumouksellisella lentokoneella, joka sai siksi nimen Volksjäger eli Kansanhävittäjä. Täysin uudenlainen, erittäin lyhyessä ajassa ja raaka-ainepulan vallitessa rakennettu lentokonetyyppi asetti kuitenkin niin kovat vaatimukset kokeneillekin lentäjille, että useimmat heistä kuolivat jo ensimmäisellä lennollaan maahan syöksyessään. Niinpä onkin lähes ihme, että Wollenweber lensi neljätoista kertaa He 162:lla ja selvisi hengissä. Valtakunnankotka kertoo viimeisen vielä elossa olevan ja tällä erikoislaatuisella koneella lentäneen aikalaisen tarinan.

Seppo UolamoKahdesti alasammuttu - Lentomestari Pauli LehtonenPauli Lehtonen (1921–1996) aloitti lentämisen Suomen ilmapuolustusliiton kurssilla kesällä 1939. Lentosotakoulusta valmistuttuaan hänet komennettiin Lentolaivue 28:aan, jolla oli kalustonaan Morane-hävittäjät. Jatkosodan alussa ”Pali” joutui tiedustelukoneen suojauslennolla ilmatorjunnan alasampumaksi. Pakkolasku ja paluu jalkapatikassa vihollisen hallussa olevalta alueelta oli raskas ja vaarallinen koettelemus. Vuoden 1943 alussa kokeneita ohjaajia siirrettiin Lentorykmentti 4:ään, joka oli saamassa uutta kalustoa. Pali lensi Pommituslentolaivue 48:ssa Blenheim-, DB-3- ja Pe-2 -pommituskoneilla.Kesän 1944 tiedustelulennot venäläisvalmisteisella Petljakov Pe-2:lla Karjalan kannaksella olivat raskaita ja vaarallisia. Lehtonen ammuttiin toistamiseen alas Talissa ja matalasta hyppykorkeudesta johtuen hän selvisi ainoana hengissä lievin palovammoin. Miehistön menetys oli Palille raskas taakka, ja tapaus painoi hänen mieltään koko elämän ajan.Sodan jälkeen lentämisen kaipuu oli suuri ja Pauli Lehtonen hyväksyttiin vakinaiseen palvelukseen kesäkuussa 1947. Syksyllä 1949 hän siirtyi koelentäjäksi Lentovarikolle Tampereelle. Palilla oli merkittävä rooli muun muassa Vihuri- ja Tuuli III -koneiden koelennoissa. Hänen kokemukselleen oli myös käyttöä lennonopettajana niin Ilmavoimissa kuin siviilissäkin. Pali tunnettiin myös taitavana näytöslentäjänä.Pauli Lehtosen pitkä ja monipuolinen ura lentäjänä sodan ja rauhan aikana ansaitsee tulla kerrotuksi.Kirjan kuvituksena on 185 mustavalko- ja 16 sota-aikaista värivalokuvaa.Oikaisu s. 177-178 vaihteen kappaleeseen: "Näytöksen loppuun riitti vielä jännitettävää, kun 18-vuotias vaasalainen opiskelija Anneli Linna suoritti laskuvarjohypyn. Hyppy oli onnistunut hyvin, mutta neiti Linna kadotti hypyssä toisen kenkänsä. (Kenkä löydettiin ja palautettiin myöhemmin omistajalleen postipakettina). Näytöksen päätyttyä alkoivat yleisölennätykset, joita Pali lensi Tampereen Lentoliikenteen Austerilla yhdeksän." Kirjaan oli päässyt virhe ja kappaleen ensimmäisessä lauseessa puhuttiin epähuomiossa Anneli Linkolasta. Pahoittelemme virhettämme.

Tämä on kirja nuoresta raumalaismiehestä, joka rakasti merta, mutta halusi lentää. Sotilaasta, joka joutui kaltaistensa nuorukaisten tavoin taistelemaan Suomen itsenäisyydestä. Alati itseään etsivästä runoilijasta, jonka taiteilijan sielussa ailahtelivat tunteet suurista intohimoista rakkauden tuomiin pettymyksiin. Ja lopulta kuolemasta, jonka hän niin usein ilmensi runoissaan aivan kuin aavistaen kohtalonsa. Levottomasta ajasta huolimatta tulevaisuus alkoi näyttää hyvältä, kun hän viimein löysi sen aidon ja tyydyttävän rakkauden. Tuo nuori luutnantti tiesi vaimonsa odottavan lasta, kun hän palavassa koneessaan syöksyi Suomenlahden aaltoihin kesäkuussa 1942. Matti Hämäläinen (aiemmin julkaistu Kolmen sodan pommittajat sekä Pommituslentolaivue 42) on toimittanut Risto Kuusavan kirjeistä ja päiväkirjasta sekä aikalaisten muistoista vaikuttavan kokonaisuuden. Kirjaan on valittu Kuusavan runotuotannosta 34 runoa. Kuusavan tuotantoa on esitetty mm. radio-ohjelmassa "Tämän runon haluaisin kuulla".

Muu(t) tekijä(t): Renne NikupaavolaAlkuteos: Bomb run