Kirjat / Rajatieto

Muu(t) tekijä(t): Jukka (suom.) PajukangasAlkuteos: Rudolf SteinerAsiasanat: elämäkerrat, kasvatusjärjestelmät, antroposofia, Steiner-pedagogiikka

Sarja: Elämäntaito

Muu(t) tekijä(t): Tita Rossi

Muu(t) tekijä(t): Hanna Havas, Pekka Laaksonen ym.Sarja: Kalevalaseuran vuosikirja 63

Asiasanat: historia, oppihistoria, astrologia, horoskoopit, kalenterit, mayat, almanakat, asteekit, ennustaminen (magia), lärdomshistoria, kalendrar, azteker, almanackor, spådomskonst, astrologi, mayafolk, horoskop

Muu(t) tekijä(t): Tuija TurpeinenAlkuteos: Wherever you go there you areAsiasanat: itämainen filosofia, elämäntaito, mietiskely, buddhalaisuus, itsekasvatus, henkinen kasvu, tietoinen läsnäolo, mindfulness, meditation, andlig tillväxt, Buddhism

Myyttisen Kainuun kuningaskunnan romahdettua tanskalaishyökkäykseen 700-luvun alussa Suomeen nousi tilalle Tavastia - Muinais-Hämeen kuningaskunta. Kirja seuraa pääpiirteissään sen muodostumista ja rakennetta aina varhaisesta kuppikivikulttuurista aina rautakautiseen kartanojärjestelmään ja viimein sotaisiin Pirkka-miehiin saakka, sekä lopulta sen musertumista svealaisten kanssa käytäviin sotiin ja saksalaisritarien tekemiin ristiretkiin. Kirja lähestyy aihettaan aina metsälappalaisista saakka. Samalla tulee ilmi, että saamelaisten esi-isät olivat myyttisen Doggerlandin asukkaita, jotka aloittivat Euroopassa megaliittikulttuurin. Ilmenee että kuppikivet ovat todellisuudessa muinaisia karttoja, ja koko kuppikivikulttuuri saapui Tavastiaan nykyisestä Savonlinnasta eikä Kokemäenjokea pitkin kuten on tähän asti luultu. Muinainen Tavastian keskuspaikka oli Kanta-Hämeessä, jota ympäröivät muinaispitäjät, jotka erosivat toisistaan hyvinkin radikaalisti. Muinaisessa Suur-Pirkkalassa on hyvin minimaalisesti kuppikiviä tai linnavuoria, kun taas Suur-Hollolassa niitä riittää. Toisaalta Suur-Hollola ei omaa vastaavaa kartanojärjestelmää tai 33.3 -mittajärjestelmää. Näistä pienistä huomioista rakentuu Tavastian hallintomalli, kuningasjärjestelmä, muinaispitäjien tilkkutäkki ja viimein koko valtakunnan kokoluokka. Rautakauden historia on tähän asti ollut historiankirjoituksemme tuntematonta vyöhykettä. Nyt on tullut aika korjata tämä puute, ja tarjota lukijalle lukuelämys jollaista ei usein ole tarjolla. Matka oman kansansa menneisyyteen ja varhaiseen yhteiskuntamalliin.

Merkinnät: omistajamerkintä (tarra)

Alkuteos: Invisible acts of powerAsiasanat: auttaminen, intuitio, henkisyys, hyvyys

Sarja: Uskontotieteellinen tutkimussarja 1

Ihmeellä on monta tulkintaa ja tässä kirjassa kuvaukset vaihtelevat poltergeist-ilmiöstä enkelin hipaisuun ja ihmeparanemisesta Jumalan puhutteluun.

Muu(t) tekijä(t): Pekka Tuomisto, Reino Rasilainen ym.Asiasanat: historia, henkilöhistoria, sotahistoria, maailmanhistoria, myytit, merkkihenkilöt, hallitsijat

Muu(t) tekijä(t): Riitta AhonenAsiasanat: astrologia, horoskoopit, astrologi, horoskop

Tarinan kertoja sanoi paljon kuulleensa sellaista puhetta, että Mooseksen kirjoja on seitsemän, mutta kuudetta ja seitsemättä ei näytetä eikä anneta muille kuin korkeasti oppineille pappismiehille. He saavat ne tutkintoa suorittaessaan. Niiden oppi on vastakkainen kristinuskollemme ja sen tähden niiden sisältö on yleisöltä salattu. Niissä kirjoissa on mustat lehdet valkeilla kirjaimilla. Nimi johtuu lehtien väristä." Satoja vuosia eurooppalaisessa kansanperinteessä on kerrottu tarinoita salatuista maagisia ohjeita sisältävistä noitakirjoista. Kuuluisin näistä on Mooseksen kuudennen ja seitsemännen kirjan nimellä vuonna 1849 julkaistu teos, joka on koostettu vanhemmista tuolloin Keski-Euroopassa liikkuneista taikakäsikirjoista, grimoireista. Kirja käännettiin suomeksi vuonna 1902 Mustan raamatun nimellä. Kirjan käännös on kauttaaltaan tarkistettu, ja se sisältää ensimmäistä kertaa laajan kirjan lähteitä ja historiaa käsittelevän johdantoluvun. "Pohjoisnorjalaisessa Lyngseidetissä asui 1930-luvulla suomalainen, Suutari-Johan, joka omisti Kuudennen ja seitsemännen Mooseksen kirjan vuodelta 1913. Vaikka hänen juoruttiin olevan velho, hän itse uskoi vahvasti, että kirja oli Jumalasta ja kertoi, että hän sen avulla oli pelastanut monia ihmishenkiä. Täysin vastakkaisen tavan käyttää kirjaa löydämme Helsingin Tattarisuolta vuodelta 1932. Silloin sama kirja, mutta Mustan raamatun nimisenä, näytteli merkittävää osaa tapauksessa, johon liittyi haudanhäpäisyä, ruumiiden silpomisia ja aarrejahtia: Vilho Kallion - Noita-Kallion - johdolla yritettiin kirousten ja ruumiin palasten avulla manata esiin Matti Haapojan kadoksissa ollutta aarretta Tattarisuon lähteestä."