Antikvariaatti.net - tarjolla 1010167 nimikettä

Iijoki-sarjan 7. osa.

Kirja siisti ehjä

Iijoki-sarjan 26. osa

Iijoki-sarjan 11. osa.

Iijoki-sarjan 24. osa.

Valtakunta on niin pohjillaan, ettei edes yleisiin kulkuvälineisiin riitä tarvittavia varaosia ja ihmisten elämiselle ja liikkumiselle on asetettu monen monta haitta ja vastusta, mutta vaikeuksista huolimatta nuoren aviomiehen mieli palaa takaisin tutun Taivalkosken maisemiin, tekoselkosille. Nuorikkonsa Lainan mukana Kalle Päätalo vie myös lukijansa Jokijärven yli lapsuudenkotiin Kallioniemeen tapaamaan äiti-Riitua ja isä-Hermannia.Raskaat vuodet ovat jättäneet selvät jälkensä Pohjolan kasvoihin: Oulussa on yhä raunioita pommitusten jäljiltä, Taivalkoskella saksalaiset ovat polttaneet taloja, kaikkialla on miinoja vaanimassa niin raivaustöihin palkattuja pioneerejakin tavallisia arkisia kulkijoitakin. Suomalaiset eivät kuitenkaan lannistu, vaan purevat hampaansa yhteen ja ryhtyvät suureen jälleenrakennusurakkaan. Tampereen seuduilta lomalle lähtenyt nuoripari saa jopa huomata, etteivät vaarat ja vaikeudet ole sammuttaneet pohjoisen eläjien huumorinlahjaa. Monesta ahtaasta paikasta selvitään juuri holjan huumorin avulla.Messukylän laaksoa katsellessaan Kalle Päätalo on kaivannut veden välkettä ja tuttujen maisemien lisäksi hänen kaipauksensa on koskenut myös kotiväkeä ja kasvinkumppaneita. Miltä kaikki sitten näyttää perillä ”hupailureissulle” lähteneistä? Ovatko tavat ja ihmiset outoja vain Lainasta, eteläisemmän Suomen kasvatista, vai onko viisi sodan vuotta vieraannuttanut myös Kallen? Vieläkö Kummun Patruuna ja Paha-Paavo ovat entisensä? Entä Isokallio ja Pikkukallio ja koko Kallioniemen kotipiiri isä-Herkon usein noitumaa saunaa myöten?

Kalle Päätalo lähtee Pyynikin rinteestä rakennusmestarin paperit taskussaan ja uutuuttaan kiiltävä ammattikunnan sormus sormessa. Edessä on hakeutuminen koulutusta vastaavaan ammattiin ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen. Enää ei riitä se että ahkera mies tekee työtä yli kohtuullisen määränsä; on saatava koko rakennustyömaan sekalainen ”joukko” tehollisesto toimimaan niin, että rakennus nousee perusmontusta harjaansa. Tämän prosessin kuvaamisessa Päätalon yksityiskohtainen ja aistimuksellinen kerronta on parhaimmillaan.Uuteen ammattiin valmistumisen ja ensimmäisen, yhdeksän kuukauden mittaiseksi venyvän ja monien vastusten reissutyön väliin jäävänä aikana Kalle matkustaa vaimonsa ja parhaan kirvesmieskaverinsa kanssa Taivalkoskelle yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Tavataan Kallioniemen nuoremmasta päästä karttunut kattilakunta ja monta tuttua paikkaa ja ihmistä.Romaanin aikana vuosikymmen vaihtuu ja Kalle itse sitä ennen siirtyy neljännelle kymmenelleen; katsoo siitä paalulta taakseen ja ennakoi tulevia. Kirjoittamishalut nostavat taas päätään. Mutta ennen kuin ne voi päästää täyteen valtaansa on miehen päätöksensä mukaisesti rakennettava talo itselleen.Reissutyössä on kaikkine tuskanpaikkoineenkin vapautunutta kerrontaa, jossa valtakunnallinen muutos kohti parempia aikoja erinomaisesti havainnollistuu ja jossa Päätalolle ominainen värikäs ihmiskuvaus ja vatsanpohjasta asti hytkäyttelevä huumori tuottavat lukijalle paljon iloa.

-Kalle Päätalon opiskelu Pyynikin rinteessä, Tampereen teknillisen koulun huoneenrakennuksen opintosuunnalla, keskeytyy heti alkuunsa. useimmille opiskelijatovereille ja kaikille opettajille vielä nimeltä tuntemattomaksi jäänyt leveäselkäinen mies häipyy kotiselkosiinsa. Toinen maailmansota, saksalaisten Pohjois-Suomeen rakentama kenttärata vaatii vielä yhden, tämän romaanisarjan lukijoille läheiseksi tulleen uhrin. Hautajaisten ja muitten välttämättömyyksien jälkeen Kalle palaa Tampereelle ja aloitta epätoivoisen takaa-ajon opiskelussa, mielen pohjalla huoli kasvinkodista ja sinne jääneistä omaisista.-Jos ihmiselle on annettu osansa kannettavaksi, ei Kalle Päätalo ole siinä jaossa saanut kevyttä ruumenpussia selkäänsä. Romaani kattaa kaksi vuotta raskasta elämän matkaa voittoineen ja pettymyksineen, suruineen ja iloineen. Kirjailijan luoma rikas henkilögalleria, joka Iijoki-sarjan mitalta alkaa muistuttaa jo Kiinan keisarin haudasta esiin kaivettua saviveistosten armeijaa, karttuu taas lukuisilla uusilla tyypeillä.-Pyynikin rinteessä on opiskelijaelämän kuvaus Kalle Päätalon tapaan. Koulun lenkille ovat istuneet aikamiehet; he jotka kantoivat vastuun maan kohtalosta sodassa, sitten pulan ja puutteet vastuksen murtaen rakensivat perustan nykyiselle hyvinvoinnillemme.

Tämän romaanin alussa Kalle Päätalo saattaa kunniakkaasti loppuun ensimmäisen työmaansa rakennusmestarina. Tulevaisuus näyttää turvatulta jopa yli ihmisen ajallisen kaaren, sillä rakennuspaikkakunnan erikoislaatuinen jättiläisseppä pestaa Kalleen varmalla puheella Harmagedonin taitelun jälkeiseen uudelleen rakennustyöhön. Vain hyvästelyreissulta palaaminen ryöstäytyy visun miehen hallinnasta. Sattuma puuttuu peliin ja aiheuttaa vakavan riidan aviopuolisoiden välille.Suomalainen asevelihenki kantaa kaunista hedelmää. Kallen paras armeija- ja sotakaveri Ilmari Vuovila muuttaa vaimonsa kanssa Kuusisen yläkertaan ja pääsee hänen ensimmäiselle Tampereen työmaalleen opettelemaan kirvesmiehen ammattia kokeneen Janne Mäkitörmän parina. Iltaisin ja sunnuntaisin tämä erottamaton kolmikko rakentaa taloa Kallen rintamamiestontille.Uusbetonin tehdasrakennuksen korotustyömaalla tavataan joukko värikkäistä tyyppejä, joista lukijalle ehkä suurimman huvin tuottaa työn teettäjä: sujuvapuheinen ja alati varkaita pelkäävä insinööri Sileharju. Kallen kaksi tärkeätä työmaata etenevät rinnan. Epäinhimillinen ponnistelu alkaa kantaa veroaan. Oman talon kanssa tulee myös harmeja – hieman samaan tapaan kuin isä-Herkolle tuli aikoinaan Kallioniemen ”paikkaansa hakevan” uunin kanssa.Oman katon alle on havainnollista ja elämyksellistä kerrontaa, joka ikääntyneissä lukijoissaan herättää kipeitä ja rakkaita muistoja suuren ponnistuksen ajalta – nuoremmissa kauhunsekaista kunnioitusta isiensä ja äitiensä intohimoa, itsekieltäymystä ja venymiskykyä kohtaan.

-Kalle työskentelee päivät rakennustyömaan mestarina ja vapaa-aikanaan tekee viimeistelytöitä omakotitalossaan. Väsymys ja haluttomuus vaivaavat ennen yliahkeraa miestä. Hän kaipaa jo kipeästi tilaisuutta päästä tosimielessä koettelemaan kykyään kirjoittajana, mutta edessä on loppumattoman tuntuinen suma välttämätöntä työtä, joka on saatava ensin valmiiksi. Mielessä kasvaa pelko, että kirjoittajan otolliset ikävuodet kuluvat hukkaan.Kalle kaipaa myös yhä enemmän omaa lasta ja sen korvikkeeksi hän hankkii koiranpennun. Vaimo Laina suhtautuu koiraan torjuvasti ja tästä tulee uusi särö jo ennestäänkin epäsointuiseen avioliittoon.Pääsiäisen pitkinä pyhinä Kalle vierailee tekomaisemissaan. Matkalla hänen mieleensä syötetään ajatus hakea kunnan rakennusmestarin paikkaa Taivalkoskella. Asiasta alkaakin tulla valmista. Lopulliseen päätökseen vaikuttaa, paitsi vanha koti-ikävä, myös turhautuminen mahdollisuuksiin kirjoittaa Tampereella keskeneräisessä talossa. Ja niin ikävä vaihtaa suuntaa; joudutaan hyvästelemään tutuiksi tulleet maisemat, joihin juurtuminen oli jo ennättänyt tapahtua.

Epätietoisuus on romaanisarjan tämän osan keskeinen tunnetila. Kallen mielialat vaihtelevat Taivalkoskelle kotiutumisen ja Tampereen ikävän välillä. Velvollisuudentunne käskee saattamaan aloitetut työt loppuun; kevättä kohden tultaessa myös Pohjois-Suomen ankara luonto lepyttää ja houkuttaa lastaan jäämään. Mutta on myös karkottavia tekijöitä, pahimpana rajoittamaton työaika, oman ajan puute, joka estää suurimman elämänhaaveen toteuttamisen. Epätietoisuus on uudella tavalla astumassa myös aviopuolisoiden väliin. Lainan käytökseen nousee outoja piirteitä, jotka herättävät Kallessa levottomuutta ja menneen kokemuksen valossa pelottavaa mustasukkaisuutta.Kummun talossa asuu elämän raskaus ja keveys. Kallen isoisä sairastaa ja kuolee. Isänsä hoitamisen paineesta vapautuva ja Korean sodan nostamilla hinnoilla metsäänsä myynyt setä lähtee Ouluun autokouluun ja joutuu siellä kärsimään turhantärkeistä opettajista. Oulussa käy Kallekin ja tulee jätetyksi yökuntiin, tapaa armeijanaikaisen pioneerikaverinsa ja hankkii itselleen monenlaista tunnonvaivaa.Talven viimeisten kantavien jäiden aikaan lähtevät Kalle, Lainan ja kaksi tutuksi tullutta osuuskaupan autonkuljettajaa vierailulle Poloon Kallen sisaren ja sisarenmiehen luokse. Yöllä miesten saunomisen ja juhlimisen jälkeen on eräs ovi selittämättömästi lukossa ja yksi miehistä kateissa…Epätietoisuuden talvi on eläytymään houkuttavaa, kipeää ja karhean humoristista kerrontaa, jonka kuljettamaan lukija joutuu kohtaamaan elämän perusasiat: seksuaalisuuden ja kuoleman.

-Omaelämäkerrallisen romaanisarjan viimeisessä osassa elettävä aika kevättalvesta 1955 vuoden 1958 loppuun on Suomelle ja lukijan hyvin tuntemalle rakentajalle hyvää. Omat kriisinsä ovat kuitenkin sekä maalla että miehellä. Valtakuntaa koettelee pahimmin yleislakko keväällä 1956. Kallella ottaa avioerosta toipuminen lujille; sen jälkeen tulee uuden elämänkumppanin kanssa yhdessä kohdattavaksi taloudellinen ahdinko, kun rintamiestontille rakennettu talo on vielä kerran raskaasti lunastettava omaksi.-Elämän voitollisuus kasvaa kauan kaivattuina lapsina ja romaanina kertojan päässä ja paperilla. Kallen johdolla nousevat rakennukset, ja hänen yksinäisenä, lähes salattuna työnään kohoaa esikoisromaani ”Mammonalinna”, jonka lukija yhä vielä jokaisen kulukerran myötä näkee rakentuvan perusmontusta harjaan.-Mikään hyvä ei ole kertojalle helpon takana, eikä kirjailijana saavutettu voitto tuota läheskään puhdasta iloa. Eniten Kallen iloa karvastaa käynti Taivalkoskella Ihmisiä telineillä –romaanin ilmestymisen jälkeen.-Hyvästi, Iijoki on Suomen ja maailmankin mitoissa ainutlaatuisen, 25-osaisen sarjan täyteläinen päätösosa. Siitä, mihin tämä kirja loppuu, alkaa valtavaksi paisuva tuotanto ja kirjailija Kalle Päätalon julkinen elämä.

Eletään sotien jälkeistä pula-aikaa. Päätalon nuoripari on sijoittunut pysyvästi Tampereen lähistölle, vaikka Kallen mieli väkisinkin palaa vielä kotiselkosille. Asuntopulan vuoksi nuoripari opettelee yhteiselämän aakkosia samassa kamarissa sairaan anopin kanssa. Laina seisoo päivät kapassa myymässä, ja liimailee illat elintarvikekuponkeja. Sotavammoistaan huolimatta Kalle tekee useamman kuin yhden miehen työt: paarustaa päivät tukkimetsässä, kunnostaa illat työkaluja ja hakkaa halkoja kauppiaan liiterissä – sommitteleepa vielä opiskelun aloittamista ja kirjoitustöitäkin.Sota-ajan rasitukset jäytävät kaikkien kansalaisten mieliä, mutta erityisesti herkän Kallen on vaikea päästä menneistä taakoista eroon. Yltiöpäinen työntekokin rasittaa. Kun onnekkaasti saadussa uudessa asunnossa anopille saadaan peräti oma kamari, alkaa nuorenparin välillä viskautua tikkuisiakin puheita. Onneksi uusi vuokraemäntä, Kuusisen Alli, ratkaisee ronskilla huumorilla monta kiperää tilannetta.Ja ymmärtäähän toki Lainakin Kalleaan pitkälle, mitä nyt ei jaksa aina tämän kirjoittamisuhoon yhtyä, vaikka julkaistusta kertomuksista vierii sentään joku markka kotiinkin päin. Vaikeinta Lainan on sulattaa sitä, että aviomiehessä alkaa tulla ilmi isä-Hermannin vinkeitä, jotka ovat vähällä johtaa peräti murhe-näytelmään. Mutta pohjalta ponnistaenkin elämä jatkuu: avautuu uusia, valoisia teitä. Ja lopulta metsätyömies Kalle Päätalo sovittelee ylpeänä ylleen naulaesiliinaa, vastikään kirvesmiesoppilaaksi korotettuna.Sodanjälkeisen puutteen ja kaikenpuolisen ahdingon aikaa kuvatessaan Kalle Päätalo on tasapuolinen ja hyväätekevän totuudellinen. Ilo ja murhemieli kulkevat Pohjalta ponnistaen –romaanissa ripirinnan. Ymmärtävä suhtautuminen mitä erilaisimpiin ihmisiin, kipeidenkin elämänilmiöiden kasvokkain kohtaaminen – ja siltä pohjalta kohoava luottamus elämään ja ihmiseen tekevät tästäkin Päätalon romaanista mittavan lukuelämyksen.

40 x 60 cm, käytön ja varastoinnin jälkiä.

31 x 46 cm.