Lehväslaiho Reino, Wsoy, 1996
Ensimmäisenä sotasyksynä vihollishävittäjät yllättivät eksyneen hevoskolonnan keskellä lettosuota. Neljä vuotta myöhemmin tapahtumasta kielivät enää vain paljaaksi kalutut hevosen luut ja suolle maatumaan jätetyt rattaat. Yhteen rattaista irrotettuun lautaan on tervesudilla vedelty sanat TIE HELVETTIIN ja nuoli osoittamaan kohti kenttävartio Karhu kakkosta. Kyltti on omiaan hiljentämään jopa luutnantti Niemen vaaroja kaihtamattoman sissikomppanian. Heidät on määrätty kuukaudeksi Karhu kakkoseen, Uhtuan suunnan pahamaineisimpaan tukikohtaan. Pian Niemen urheat miehet saavat karvaasti kokea, ettei kenttävartion maine ole pelkkää mosurien suunpieksäntää. Jo matkalla rivit ovat harventua miesten joutuessa kahakkaan löytämänsä asekätkö vuoksi; ja tuskin on perille päästy, kun Kuolemankuuseksi nimetty tähystyspaikka osoittautuu nimensä veroiseksi. Sisseillä on tiedossa kusinen kuukausi, eikä tilannetta paranna se, että osa miehistä lähetetään tutkimaan horisontin salaperäisiä savuja. Tiedustelijoiden lähdettyä tukikohdassa on rauhallista, mutta vaistoonsa luottava vääpeli Turkki aavistelee pahaa. Mikä se on tuo kumma suhina suon toisessa päässä? Ettei vain venäläisiä erikoisjoukkoja reput selässä ja liekinheittimet matkassa
Tie helvettiin osoittaa jälleen kerran, että minne sotakamreeri sissinsä sijoittaa, siellä ei paljon ehditä laverilla makoilemaan.