Antikvariaatti.net - tarjolla 1024414 nimikettä

Ahvenanmaalainen Joel Pettersson (1892-1937) oli sekä kirjailija että taidemaalari. Vasta 1972-1975 Joelin proosa löydettiin, neljä ruotsinkielistä valikoimaa herättivät suurta mielenkiintoa. Perquodin 1997 julkaisema Maanantaiaamu johdatti Petterssonin maailmaan, 2005 ilmestynyt Poika joka muuttui karbidilampuksi sisälsi pitkiä kertomuksia. Molemmissa tuli jo esiin tekijän modernistinen ote ihmisten ja luonnon kuvauksessa sekä persoonallinen tapa katsella koloristimaalarin silmin ja maalata nähty sanoin. Uutuusvalikoimassa Sininen kehä on lyhyitä tarinoita, joiden asteikko ulottuu fantasiasta naturalistisiin arjen tuokioihin ja näiden kahden elementin yhdistelmiin. Uutuus sisältää omintakeisen visionäärin tuotannon terävimmän kärjen.

Nikitan rakastettu, epäsovinnainen Jasja on karannut, ja nuorukainen yrittää täyttää tyhjyyttä matkustamalla kolmannessa luokassa ympäri Venäjää ja eläytymällä matkalla tapaamiensa ihmisten ongelmiin. Odysseiallaan Nikita kohtaa kaikenkarvaisia karaktäärejä: ihmelapsia, aristokraatteja, tsetseenejä ja transvestiitteja. Hän auttaa hädänalaisia kykynsä mukaan, joutuu toinen toistaan absurdimpiin tilanteisiin ja ratkaisee ongelmat sydämellään. Myyttinen, katarttinen loppunäytös loksauttaa kohtalon palapelin palat uuden näköiseksi kokonaisuudeksi. Kirja on samalla kuvaus nyky-Venäjän tilanteesta, joka tolkuttomuudessaan tuo mieleen venäläisten klassikoiden iloisen huolettoman sekasorron. Kansallisbolsevistit saavat kuulla kunniansa, samoin viinan voimalla toimivat taiteilijat. Satiirin terää ei väistä kukaan, mutta tunnelma ei suinkaan ole metallinkylmä: rakkaustarina kattaa koko inhimillisten tunteiden kirjon, ja venäläisen yhteiskunnan huono-osaisimpia ja luonnonoikkuja kuvataan lämpimästi. Hauska ja irtonaisen kepeä Kolmannessa luokassa on pieni timantti: sekä tukevasti venäläisen kirjallisuuden parhaisiin perinteisiin nojaava että virkistävän omaääninen teos.

Rakentamisen aikana on liian moni kysynyt että mistä ihmeestä tuollainen idea voi edes juolahtaa mieleen. Kenellekään en ole kunnolla vastannut." Mies johtaa työryhmää, joka on rakentanut yhdeksän pyramidia ympäri Eurooppaa: Krakovaan maasta, Prahaan tulesta, Brysseliin savusta, Santiago de Compostelaan valosta, Avignoniin ilmasta, Bolognaan ajasta, Helsinkiin jäästä, Bergeniin lumesta ja Reykjavikiin vedestä. Urakka huipentuu yhteen vuorokauteen, jonka aikana työryhmä kiertää vihkimässä pyramidit. Päivän kuluessa mieleen muistuvat työn monet vaiheet, viranomaisten suostuttelu, rakentamisen pulmat, oivallukset ja innostus. Visuaalisen ulottuvuuden kokonaisuuteen tuovat ruotsalaisen taiteilijan Jan Svenungssonin valokuvat ja piirrokset, lehdet luonnoskirjasta